Törmäsin Facebookissa erittäin hauskaan kuvaan, on sitä oppilasarvostelua ollut ennenkin. Kiertokoulustakaan ei ole niin kovin pitkä aika, sillä isoäitini Hanna Lalu kävi kiertokoulua Vehkalahdella.
Ei kiertokoulun arvosanataulukko huono ollutkaan, se voisi aivan hyvin soveltua nykykouluunkin. Sanan mitätön voisi korvata jollakin sopivammalla sanalla.
Kiertokoulun todistuksessa parasta on plussat ja miinukset, itse lisäisin vielä puolikkaatkin. Nyt opettajat voivat joutua arviointisolmuun.
Kuvitellaan esimerkki:
On kaksi oppilasta. Toisen oppilaan kokeiden keskiarvo jossakin oppiaineessa on 7.5 ja toisen oppilaan 8.4. Molemmat voivat silloin saada saman numeron, kahdeksikon.
Miksei voitaisi ajatella, että toinen oppilas saisi numeron 7.5 ja toinen 8.5? Oppilaan oikeusturvan kannalta on outoa, että kahdella oppilaalla kokeiden keskiarvon ero voi olla lähes numeron luokkaa, ja silti oppilaat saavat saman kasin.
Nykyoppilasarviointi on äärimmäisen sekavaa, opettajat eri kunnissa näpyttelevät Wilmalla todistuksia siten, että todistuksilla ei ole vertailukelpoisuutta olenkaan. Joissain kunnissa noudatetaan ohjeita pilkuntarkkaan, joissain kunnissa on puhdas numeroarvostelu.
Olen sekalinjan kannattaja.
Todistuskaavakkeessa olisi paikka numerolle, skaala yhdestä viiteen plussineen, miinuksineen ja puolikkaineen. Lisäksi kullekin oppiaineelle olisi pari tyhjää riviä opettajan kannustavaan sanalliseen arviointiin.