15.9. Iltalehti
Harry Lunabba tutki poikien koulukäyttäytymistä osana Sosiaalityön väitöskirjaansa Helsingin yliopistolle.
Lunabba seurasi kahta yläkouluikäistä luokkaa Helsingissä lukuvuonna 2008-2009. Hänen tutkimuksensa keskittyi erityisesti poikien koulumenestykseen ja -käyttäytymiseen.
Poikien ongelmat liittyvät useimmiten koulumotivaatioon ja erilaisiin käyttäytymisongelmiin.
Kolme ryhmää:
Lunabba kertoo väitöskirjassaan kolmesta erilaisesta ihmistyypistä, jotka ajautuvat helposti edellä mainittuihin ongelmiin. Ensimmäiseen ryhmään kuuluivat pojat, joita ei ole otettu vakavasti. Vaikka lapset alisuoriutuivat koulussa, kuitattiin se helposti pojat ovat poikia -mentaliteetilla.
Toiseen ryhmään kuuluivat pojat, jotka eivät herättäneet tunteita. He olivat tavallisia poikia, jotka jäivät äänekkäämpien poikien jalkoihin, mutta eivät myöskään aiheuttaneet samanlaista huolta kuin hiljaisimmat lapset.
Kolmas ryhmä koostuu pojista, jotka mielletään useimmiten ongelmatapauksiksi. Käyttäytymisongelmat takaavat heille huomiota, mutta poikien tukemisen sijaan luokissa keskitytään useimmiten yleisen työrauhan säilyttämiseen.
Lunabban väitöskirjan tutkimustulokset ovat erittäin mielenkiintoisia.
Harry Lunabba: Poikien ongelmat liittyvät useimmiten koulumotivaatioon ja erilaisiin käyttäytymisongelmiin.
Näin se on.
Alakoulun näkökulmasta on vaikea sanoa, mistä poikien mahdollinen alisuoriutuminen johtuu. Selvää kait on, että jotenkin alisuoriutuminen liittyy juuri koulumotivaatioon.
Täytyy todeta, että alakoulussa ei enää ole kuitattu pitkiin aikoihin poikien alisuorittamista Lunabban kuvaamalla pojat ovat poikia-mentaliteetilla. Pojille annetaan paljon enemmän koulun tukitoimia kuin tytöille, joten ei poikien ongelmia ole sivuutettu pelkällä olankohautuksella. Laaja-alaisten erityisopettajien pienryhmät ovat pullollaan poikia.
Luotettavalle aikuiselle on helpompi avautua, koska "se myös tajuaa jotain". Lunabba havaitsi, että vain luotettavan aikuisen ohjaus tavoitti pojat aidosti. (Iltalehti)
Yläkouluissa opettajat vaihtuvat tiuhaan, mikä voi joillekin lapsille olla vaikeaa. Suurimmalle osalle lapsia yläkoulu tulee juuri oikeaan kohtaan, vaihdos turvallisen luokanopettajan helmoista tapahtuu juuri oikeaan aikaan.
Yläkouluissa viimeistään paja-, jopo- tai kympiluokilta löytyy se turvallinen aikuinen, joka useinmiten pystyy luotsaamaan koulumotivaationsa menettäneen nuoren väljemmille vesille. Oppilaanohjauksella luulisi olevan suuri merkitys. Aivan tarkkaan en tiedä, kuinka paljon luokanvalvojan tunteja yläkoulun oppilaille nykyään tarjotaan.
Sääli, että Lunabban tutkimus keskittyi vain kahteen luokkaan noin lyhyelle ajanjaksolle. Pitäisi seurata poikien elämää aivan alusta asti, niin nähtäisiin, mistä joidenkin poikien koulumotivaation puute johtuu.
Monia poikia kiinnostaa aivan muut asiat kuin kouluasiat. Näin on aina ollut. Muistan aivan hyvin omat kouluaikani, pojilla oli koulun ohella paljon kehittäviä harrasteita, joista varmaan oli myöhemmin paljonkin hyötyä. Monille riitti, että seurattiin sentään oppitunteja, huiviin tarttui mitä tarttui, mutta tarttui kuitenkin.
Tosin, minä kävin oppikoulua, kansalais- ja ammattikoulun opiskelusta en tiedä yhtään mitään.
Yläkoulussa on hyvin vaikea enää korjata poikien koulumotivaation puutetta. Olisi mielenkiintoista tietää, mikä on kotien merkitys poikien koulumotivaation suhteen. Tuetaanko kodeissa enemmän tyttöjä kuin poikia vai vaaditaanko tytöiltä enemmän kuin pojilta?
Hyvin merkittävää lapsen koulumotivaation suhteen on äidin koulutus. Korkeasti koulutetun äidin lapset menestyvät hyvin elämässään, äidit ymmärtävät koulutuksen merkityksen ja kannustavat lapsiaan opiskelussa.
Fakta joka tapauksessa on, että osa nuorista miehistä ikähaarukassa 20-30 vuotta on putoamassa kyydistä. Noin neljännes nuorista miehistä on syrjäytymisvaarassa. Kaikille ei enää löydy töitä.
Voidaan siis puhua isosta yhteiskunnallisesta ongelmasta, pommista, joka räjähtää jonakin päivänä silmille.