Yrityskylä voitti WISE Award-palkinnon

September 15, 2014, 6:42 am

≫ Next: Miksi opettajat eivät ei saa sairastaa?

≪ Previous: Kohta on turha huhuilla koulunkäyntiavustajien perään

15.9. Yle

Suomalainen opetuskonsepti valittiin maailman parhaaksi

Kuudesluokkalaisille tarkoitettu Yrityskylä-opintokokonaisuus on valittu maailman parhaaksi. Suomessa kehitetty Yrityskylä voitti arvostetun WISE Award -palkinnon, joka annetaan maailmanlaajuisesti ainutlaatuiselle ja innovatiiviselle koulutushankkeelle.

Tämän lukuvuoden aikana noin 70 prosenttia kaikista Suomen kuudesluokkalaisista käy opiskelemassa Yrityskylissä. Ne ovat oppimisympäristöjä, jotka tutustuttavat lapset yhteiskunnan toimintaan, työelämään ja yrittäjyyteen.

Taloudellisen tiedotustoimiston TAT:n kehittämiä Yrityskyliä saatetaan käyttää opetuksessa jatkossa myös maailmalla, sillä Yrityskylä-opetuskonsepti on palkittu kansainvälisesti arvostetulla WISE Award -palkinnolla. Palkinto annettiin innovatiiviselle ja yhteiskuntaan myönteisesti vaikuttavalle koulutushankkeelle.

– Kilpailuun osallistui satoja erilaisia koulutushankkeita ympäri maailmaa. WISE:n verkostoon kuuluvat lähes kaikki merkittävimmät koulutusalan toimijat maailmasta. He haluavat seurata Yrityskylien toimintaa ja laajentumista, sekä saamme heiltä tukea jatkossa, kertoo Yrityskylien toiminnanjohtaja Tomi Alakoski.

Aivan loistavaa! Onnea Taloudelliselle tiedotustoimistolle, hyvä TAT!

Yrityskylä-opintokonaisuus on minulle aivan uusi asia. Yrityskylä-toiminta alkoi v. 2009, opetin silloin nykyistä kuutosluokkaani, joka oli silloin toisella luokalla.

Yrityskylän sivuilta:

Yrityskylä on peruskoulun kuudensille luokille suunnattu yhteiskunnan, työelämän ja yrittäjyyden oppimiskokonaisuus. Yrityskylä-oppimisympäristö on pienoiskaupunki, jossa oppilas työskentelee omassa ammatissaan sekä toimii kuluttajana ja kansalaisena osana yhteiskuntaa.

Omaan kasvatusfilosofiaani kuuluu, että aina välillä mahdollisuuksien mukaan luokan on syytä mennä koulusta maailmalle. Opintoretket ja leirikoulut ovat rautaa. En tiedä hienompia opintoretkiä kuin Helsingin lähiopintoretkikohteet, Suomenlinna, Eduskunta, Kansallismuseo ja valtion taidemuseot. Loistava on myös Vantaan Heureka, jossa käyn joka vuosi.

Teen opintoretkiä 3-4 lukukaudessa eli 6-8 opintoretkeä per vuosi. Viidennellä ja kuudennella teen molempina vuosina parin vuorokauden leirikoulut. Leirikouluissa tavoitteena on yhdessäolo ja sosiaalisuuden kehittäminen. Tänä vuonna tein leirikoulun Helsingin Karhusaaren Kuntokallioon.

http://www.edu.vantaa.fi/pahkis > Vasen laita, Luokkien jutut > 14-15 Leirikoulu Kuntokalliossa

Viime vuonna kouluni kuudesluokka kävi Yrityskylässä. Oppilaat sekä opettaja tulivat kouluun intoa puhkuen, opettaja selitti opettajienhuoneessa posket punaisina Yrityskylästä.

http://www.edu.vantaa.fi/pahkis >Vasen laita, Luokkien jutut > 13-14 Yrityskylässä

Kuten kuvista näkyy, oppilaat joutuvat / pääsevät tekemään paljon yhteistyötä.

Sanomattakin selvää on, että olen jo varannut tammikuulle itselleni opettajille tarkoitetun koulutuksen, jonka jälkeen luokkani pääsee vierailemaan Yrityskylässä.

Pitää muistaa, että Suomi on vapaiden talonpoikien maa. Talonpojat, jos ketkä, olivat yrittäjiä. Yksittäisen ihmisen yritteliäisyyttä pitää kaikin keinoin kannustaa.

Isojen kansainvälisten yritysten varaan ei voida laskea mitään, ne edustavat talouselämän korporatiivista valtaa. Yksittäisellä työntekijällä tai valtiolla ei välttämättä ole sijaa. Työntekijät sekä valtio ovat monessa tapauksessa pelkkiä monopolipelinappuloita, yksiköitä siirretään maasta toiseen tilanteen mukaan sieluista välittämättä.

Yksi lempikaupunkejani on Turkin Istanbul. Kaupungissa kaikki yrittävät omien mahdollisuuksiensa mukaan, kaikki myyvät jotakin. Istanbulin yksi hienoimpia nähtävyyksiä on valtaisa katettu Suuri Basaari, Kapali Carsi.

Piipahdin isossa itämaisen tanssin vaatteiden liikkeessä. Kaupanteko alkoi teenjuonnilla ja jatkui pitkään. Kauppaa tehtiin omistajan kanssa. Kun omistaja tekee kauppaa, ollaan tosissaan. Isojen korporatiivisten kansainvälisten yritysten palkkajohtajat eivät aina ajattele yritystensä parasta, vaan omaa optiosalkkuaan tai muita henkilökohtaisia etujaan.

Sanoinkin omistajalle, että hänen pitäisi tulla Suomeen opettamaan, kuinka kauppaa tehdään.

Terve yrittäminen lähtee aktiivisuudesta, yrittänyttä ei laiteta.

↧

Miksi opettajat eivät ei saa sairastaa?

September 18, 2014, 8:12 am

≫ Next: Rottakoulua

≪ Previous: Yrityskylä voitti WISE Award-palkinnon

http://www.who.int/violenceprevention/en/

18.9. Yle

Joka neljättä koulua kielletään palkkaamasta sijaisia – "lainvastaista"

Laaja kysely paljastaa Suomen koulujen kehnon valmiuden paikata poissaolevia opettajia. Kuntien säästökuuri ajaa peruskoulut ja päiväkodit perusopetuslain vastaiseen toimintaan, toteaa Opetusalan Ammattijärjestö OAJ:n lakimies.

"Johtaa lainvastaisiin opetusjärjestelyihin"

Käytännöt johtavat luonnollisesti muun muassa tilanteisiin, joissa poissaolevaa opettajaa paikkaa toinen opettaja, oman tuntinsa ohella.

OAJ:n johtava lakimies Erkki Mustonen sanoo käytännön olevan perusopetuslain vastainen.

– Laissa on oppilaille määritelty oikeus turvalliseen opiskeluympäristöön ja oikeus saada

opetussuunnitelman mukaista opetusta jokaisena työpäivänä. Onhan se selvää, että nämä oikeudet eivät toteudu tilanteissa, joissa opettaja ei ole opettamassa, Mustonen sanoo.

Pahimmillaan sijaisen puuttuminen on turvallisuusuhka.

– Saattaa tulla työrauhaongelmia joihin kukaan ei pysty puuttumaan. Pahimmassa tapauksessa käy todella pahasti, kun kukaan ei ole valvomassa.

Määräykset eivät ole kuntien virallisia päätöksiä, vaan pikemminkin koulujen saamia ohjeistuksia. Sen vuoksi kuntia ei voidakaan syyttää suoraan lainvastaisesta toiminnasta.

– Siihen on vaikea viranomaisen puuttua, koska virallista päätöstä asiasta ei tehdä. Ei ole paperia, josta olisi sitten helppo kannella aluehallintovirastoon.

Kyselyn mukaan useimmiten rehtoreille annetaan kuitenkin oikeus poiketa ohjeistuksesta tarpeen vaatiessa.

– Tämä pistää rehtorin puun ja kuoren väliin. Käytännössä saisit ottaa sijaisen, toisaalta on tullut määräys että on säästettävä ja ei saa ottaa, Mustonen sanoo.

Toisto on yksi opintojen äideistä, Erkki Mustonen:

– Laissa on oppilaille määritelty oikeus turvalliseen opiskeluympäristöön ja oikeus saada opetussuunnitelman mukaista opetusta jokaisena työpäivänä.

On äärimmäisen ihmeellistä, että Kuntatyönantajat (KT) ja kunnat voivat kävellä lain yli. Perusopetuslaki on siis leikkilaki, jota ei tarvitsekaan noudattaa.

Toisaalta noudatetaan lakia nipinapin:

8.9. Keskisuomalainen

Keskisuomalainen: Perusopetuksen määrässä huimia eroja eri kunnissa

Opetushallituksen pääjohtaja Aulis Pitkälä pitää tilannetta ongelmallisena.

- On selvää, että siellä missä oppitunteja on enemmän, myös oppimisen taso on parempi. Eli aika paljon lapsen saaman perusopetuksen taso riippuu siitä, missä satut asumaan, Pitkälä puntaroi lehdessä.

Peruskoulua voidaan joissakin kunnissa käydä yli puoli vuotta enemmän kuin lakisääteisen minimituntimäärän tarjoavilla paikkakunnilla.

Jotkut kunnat fuskaavat. Kuntalaiset maksavat veroja, mutta kunnat eivät tarjoakaan säädyllisiä perusopetuspalveluja.

Miksi Perusopetuslaki on?

Kun aloitin kirjoittaa www.properuskoulu.net -blogiani v. 2009, olin jo hyvin huolissani koulutuksellisesta tasa-arvosta. Kehityksen suunta oli nähtävissä. Jos joku blogini valistuneista lukijoistani ei ole vielä huomannut, kerrattakoon, blogini punainen lanka on koulutuksellinen tasa-arvo.

Oudointa on, että kukaan ei valvo, mitä kunnissa tapahtuu.

Ainoa, joka jollakin tavalla valvoo, on Opetusalan Ammattijärjestö OAJ. Ongelma on, että amatööreja vastassa on ammattilaistason organisaatio KT.

Opettajien päätehtävä on noudattaa annettuja ohjeita ja lakeja, mitä kunnat eivät tee. Jos yksittäinen opettaja alkaisi sooloilla mielensä mukaan, toiminnasta seuraisi sanktio. Todennäköisesti tulisi potkut.

Kunnat saavat huseerata aivan vapaasti, rikkoa voimassa olevia lakeja tai järjestää perusopetuksensa laillisuuden rajamailla välittämättä kuntalaistensa, lasten ja nuorten parasta.

Koko kuviossa eniten minua ihmetyttää valtion rooli. Valtio on koko ajan vähentänyt osuuttaan peruskoulun rahoituksessa. Vielä vähän aikaa sitten valtio maksoi peruskoulutuksen kustannuksista lähes kaksi kolmasosaa, nyt tuki ei kata yhtä kolmasosaakaan.

Täysin yli ymmärryksen menee, että sen noin yhden kolmasosan kohtaloa ei käytännössä valvota. Valtio syytää yhteisiä verovaroja estoitta. Jos peruskoulutuksessa tehdään näin, on syytä olettaa, että muukin valtion rahoitus kunnille on estotonta ja valvomatonta.

Näyttää siltä, että Opetushallitus on ajettu tietoisesti nurkkaan.

On ennenkuulumatonta, että Opetushallituksen pääjohtaja kritisoi näin voimakkaasti. Opetushallituksen pääjohtaja Aulis Pitkälä on tullut samaan johtopäätökseen kuin minä. Hän on julkisesti ehdottanut, että peruskoulutus on siirrettävä valtion harteille, koska kunnista ei ole peruskoulutuksen ylläpitäjäksi.

Hän toteaa kuten olen todennut, perusopetuksen taso riippuu siitä, missä kunnassa lapsi sattuu asumaan.

Koulutuksellisesta tasa-arvosta ei ole enää tietoakaan.

Niin, ja Kataisen-Stubbin hallitus on luvannut kehittää perusopetusta. Hyvin on kehitetty. Olen aina kuvitellut, kun kehitetään, edistytään tai asiat paranevat. Väärin olen ymmärtänyt. Kataisen-Stubbin hallituksen perusopetuksen kehitys on ollut jarrutusta ja takapakkia.

Sana uudistus on suorastaan pelote.

Kun työpaikoilla aletaan puhua uudistuksista, työntekijät tietävät tarkkaan, että säästöjä ja kenkää on odotettavissa.

Kouluissa uudistukset ovat yleensä merkinneet sitä, että opettajille on annettu entistä vähemmän eväitä opettaa ja kasvattaa lapsia.

Keväällä on Eduskuntavaalit.

Toivon sydämestäni, että nyt edessä olisi oikeat koulutusvaalit. Ei enää riitä, että vakuutellaan koulutuksen tärkeyttä suomalaisen yhteiskunnan menestykselle, vrt. Jyrki Katainen. Heti, kun päästiin valtaan, toimittiin tasan toisin.

Kun sairastuneen opettajan tilalle ei palkata sijaista:

1. Toinen opettaja joutuu "valvomaan" sairastuneen opettajan luokkaa. Käytännössä molempien luokkien oppilaat ovat silloin hunningolla, koska opettaja ei pysty valvomaan kahta luokkaa yhtä aikaa, vaan opettaja ravaa kahden luokan väliä peltäten "kunhan nyt ei vaan mitään sattuisi". Kunnollisesta opetuksesta ei voida puhua, vaan oppilaitaan säilötään. Turvallisuusuhka nousee potentiaalisesti.

2. Seuraavan kerran, kun opettaja sairastuu, opettaja miettii enemmän kuin kaksi kertaa, kannattaako jäädä kotiin ollenkaan sairastamaan. Opettajat ovat ylitunnollista väkeä. Jos sijaista ei palkata, opettaja tulee sairaana kouluun, koska sairastunut opettaja ei halua lisätä opettajatoverinsa työtaakkaa liiaksi. Pahimmassa tapauksessa levitetään tautia lapsiin.

Työnantajani, velkainen Vantaan kaupunki, joka painii suurissa taloudellisissa ongelmissa mm. Kehäradan ja Kehä kolmosen rakentamiskustannuksien takia, pystyy sijaistamaan sairastuneet opettajansa.

Leikkimielisesti ajatellen opetuksen taso suorastaan nousee, kun opettaja sairastuu, koska saamme sijaisiksi kokeneita juuri eläköityneitä koulumme entisiä opettajia.

Kun sairastun, sairastan levollisin mielin, koska tiedän, että oppilaani ovat hyvissä käsissä. Niin pitää ollakin.

↧

Rottakoulua

September 19, 2014, 6:46 am

≫ Next: Ystävyyden puu

≪ Previous: Miksi opettajat eivät ei saa sairastaa?

19.9. HS

Haminassa opiskelee 78 oppilaan jättiluokka

Yksi kireän kuntatalouden seuraus: 78 lasta on pakkautunut oppitunnille liikuntasaliin Haminassa Summan uudessa koulussa. Koulutyöhön yrittää samassa tilassa keskittyä neljä luokkaa alakoululaisia.

Koulun varajohtaja Antti Kurkoopettaa salin toisessa päässä kahdelle viidennelle luokalle historiaa. Toisessa päässä kollega Ritva Lakkakäynnistää toisen ja neljännen luokan äidinkielen tuntia. Tilanjakajana on jumppapatja, jota käytetään kekseliäästi liitutauluna.

Tänä vuonna ennätysmäärä kuntia, 25, hakee säästöjä opettajien lomautuksilla. Määrä ei ole koskaan ollut näin suuri 1990-luvun lamavuosien jälkeen.

Opettajien ammattijärjestön OAJ:n ekonomisti Mika Väisänenarvioi, että lomautukset koskevat noin neljäätuhatta opettajaa ja 60 000:ta lasta varhaiskasvatuksesta lukioon. Lyhimmillään lomautukset kestävät muutaman päivän, pisimmillään 14 päivää kuten Haminassa.

Omat ennätykseni ovat 1990-luvun säästövuosilta.

Opetin kuukauden ajan 60 oppilasta yhdessä luokassa. Kaksi isoa kolmatta luokkaa ahdettiin yhteen luokkaan. Oppilaat istuivat nelikkäin, neljä pulpettia vierekkäin jonomuodostelmissa, sain heidät juuri ja juuri mahtumaan luokkaan. Reppuja roikotettiin vain tuolien selkänojissa, jotta kapeilla käytävillä pääsi liikkumaan.

Ikkunat oli pidettävä koko ajan auki, ettei happi loppuisi. Onneksi 90-luvulla oppilaille ei syötetty koululounaalla quornia tai soijarouhetta. Ylisuuressa ryhmässä vapautuneiden suolistokaasujen haju olisi sietämätöntä.

Kuri oli tiukka. Vain viittaava oppilas sai puheenvuoron.

Opetus oli tiukan opettajajohtoista. Kyselin nopeasti läksyt, opetin asian, sitten tehtiin tehtäviä. Suut pidettiin kiinni.

Käsitöitä ei voitu pitää, kuvataiteen ja musiikin suhteen oli niin ja näin. Liikuntatunneilla kävelytin oppilaita kilometrin lenkkiä lammen ympäri.

Valvontaennätykseni on neljä luokkaa kerrallaan, kun sairaiden opettajien tilalle ei saanut palkata sijaisia. Solustani oli kolme opettajaa poissa, valvoin siis neljää luokkaa kerrallaan, oppilasmäärä oli noin 90.

Parille luokalle annoin kirjallisia tehtäviä, pari luokkaa luki romaania. Sitten vaihdettiin osia. Pidin solun luokkien ovet auki, jotta kuulisin, jos jossain luokassa tapahtuisi jotain luvatonta.

Ravasin luokasta toiseen.

Yhdessä luokassa oppilas alkoi juosta pulpettien päällä. Jouduin pitämään kurinpalautuksen huutamalla. Ei siinä ko. oppilaan kanssa kasvatuskeskustelua pidetty.

Raskas oli päivä.

Erityispedagogiikan professori Timo Saloviita Jyväskylän yliopistosta arvioi, että lyhytaikainen jättiluokkaopetus ei välttämättä aiheuta pysyvää vahinkoa opetustuloksiin. "Se ei aiheuta korvaamattomia vahinkoja niin kuin tapahtuisi, jos tilanne jatkuisi kuukausia." (HS 19.9)

Timo Saloviita on kunnostautunut kummallisten lausuntojen antajana.

Erityispedagogiikan professorin pitäisi ymmärtää, että ylisuurissa ryhmissä heikot oppilaat kärsivät. He eivät opi, koska he eivät saa riittävästi tukea.

Lomautustilanteissa koulun erityisopettajat laitetaan opettamaan normiluokkia lomautettujen luokanopettajien tilalle.

Ylisuurta ryhmää ei opeteta opetuksen perinteisessä merkityksessä, vaan sitä valvotaan kuin rottakoulua.

Koulu on muutakin kuin oppimista.

On selvää, että ylisuurissa ryhmissä oppilaista tulee aggressiivisia sekä väkivalta ja kiusaaminen lisääntyvät. Kun on ahdasta, tulee kaikenmaailman kahnauksia.

Ylisuuressa ryhmässä on turha haaveilla ryhmätöistä tai -keskusteluista tai yksilöllisestä opetuksesta.

Vantaalla on otettu 90-luvun lomautuksista opiksi. Vaikka kaupunki on roppakaupalla velkaa, opettajia ei lomauteta, kouluissa ei ole sijaistamiskieltoa. Ryhmäkoot ovat sopivia, kouluni keskiarvo on 21 oppilasta per luokka.

On tutkittu, että 90-luvun lomautuskunnissa säästöt sulivat sosiaali- ja terveyssektorin menojen kasvuun.

Jos kerran kunnat eivät pysty tarjoamaan säädyllistä peruskoulua, on siirryttävä valtiorahoitteiseen peruskouluun. Valtio rahoittaisi ja valvoisi. Tällä hetkellä kuntien huseeramista ei näytä valvovan kukaan.

Byrokratiaa ei tarvitse lisätä, kun osa päätäntävallasta siirrettäisiin suoraan kouluille. Noudatettaisiin yhteistä opetussuunnitelmaa, jossa olisi pieni paikallinen liikkumavara.

Palattaisiin koulutuksellisen tasa-arvon tielle. Kaikki lapset asuinpaikasta riippumatta saisivat riittävästi ja saman verran opetusta sekä koulun tukipalveluja.

Ryhmäkoilla, sijaistamisilla ja lomautuksilla ei voisi enää säästökikkailla.

Lue tarkemmin ja painele alla olevan kirjoitukseni linkkejä:

Peruskoulu valtion harteille 3. (Properuskoulu 30.5.2014)

↧

Ystävyyden puu

September 19, 2014, 9:12 am

≫ Next: Koulutuksellinen tasa-arvo historian havinaa vain

≪ Previous: Rottakoulua

Tänään oli aurinkoinen ja kaunis ilma, kun olin välituntivalvonnassa. Pihalla oli rauhallista, lapset leikkivät ja pelasivat pallopelejä.

Oli aikaa katsella ympärille. Huomasin pihlajan, Ystävyyden puun. En tarkkaan muista, milloin pihlaja istutettiin, muistaakseni noin 25 vuotta sitten.

Pihlaja oli silloin tietenkin pieni taimi. Taimia oli lähetetty kouluihin ympäri Suomea. Pihlajan istutus oli suuri tapahtuma, kaikki olivat pihalla todistamassa, kun puu istutettiin. Viitisensataa ihmistä.

Suurin osa koulun silloisista opettajista on eläkkeellä, osa jo kuollut. Koulussani on töissä enää pari-kolme opettajaa, jotka olivat istuttamassa Ystävyyden puuta.

Ylipäätään on pikkuinen ihme, että taimi sai kasvaa rauhassa. Komeaksi kasvoi.

Olisi kiva tietää, kuinka moni Ystävyyden puista on yhä pystyssä.

Pihlaja on pyhä puu.

↧

Koulutuksellinen tasa-arvo historian havinaa vain

September 21, 2014, 1:43 am

≫ Next: Hippaa vai pornoa?

≪ Previous: Ystävyyden puu

21.9. HS / Pääkirjoitus

Peruskoulu ei ole sama kaikille

Opettajien lomautukset ovat johtaneet siihen, että esimerkiksi Haminassa Summan peruskoulun luokat työskentelevät vuorollaan mammuttiryhmässä liikuntasalissa. Jokainen oppilas joutuu istumaan isossa ryhmässä 1–3 viikkoa (HS 19. 9.).

Kuntatalouden tiukkuus on johtanut siihen, että ennätysmäärä eli 25 kuntaa lomauttaa tänä vuonna opettajiaan. Säästöt johtavat oppilaiden ja opettajien kannalta raskaisiin järjestelyihin.

Muitakin merkkejä alkaa olla siitä, että tasa-arvoinen peruskoulu on kohta todellisuutta enää puheiden tasolla.

Keskisuomalainen-lehti kertoi äskettäin (8. 9.), että kuntien välille on revennyt isoja eroja peruskoulun tuntimäärien suhteen. Osa kunnista tarjoaa vain perusopetuslain mukaisen minimimäärän, osa on vielä toistaiseksi pitänyt kiinni runsaammasta tuntitarjonnasta.

Mitä tiukemmalle opetustoimi joutuu, sitä suurempi on kiusaus karsia sieltä ei-lakisääteisiä palveluita.

Kaiken lisäksi epätasa-arvo alkaa levitä myös opetusvälineisiin. Esimerkiksi Kaarinassa kaikkien yläkoululaisten käytössä on henkilökohtainen tablettitietokone.

Osa lukioista ja peruskouluista puolestaan turvautuu siihen, että oppilaat käyttävät omia laitteitaan. Käytännöistä uhkaa tulla kovin kirjavia eri puolilla maata.

On vakava paikka, kun HS kirjoittaa pääkirjoituksessaan, että koulutuksellinen tasa-arvo on vaarassa.

Pikkuhiljaa alkaa kaikille selvitä, että suomalainen peruskoulu natisee liitoksissaan. Kaikki lapset eivät saa samantasoista opetusta, lapsen asuinpaikka määrää opetuksen määrän.

Kun puhutaan säästöistä, suurimmat säästöt eivät suinkaan tule opettajien lomautuksista, koska lomautukset ovat lyhytaikaisia.

Oppitunneista säästäminen on piinaavaa säästämistä, kun tuntikehys puristetaan minimiin. Oppitunneista säästäminen voi jatkua vuodesta toiseen.

Kun opettaja sairastuu, ja sijaisia ei palkata, vaan lapset jätetään naapuriluokan opettajan valvottaviksi. Silloin kyse on moraalittomasta julkisesta heitteillejätöstä.

Kyse on aina arvovalinnoista.

Nyt juhlapuheista ja hehkutuksista huolimatta peruskoulutusta ei arvosteta. Jotkut tahot hakevat erilliskoulujärjestelmää Ruotsin malliin. Haetaan kansa-oppikoulurevanssia, vaikka PISA-menestys torjui hetkeksi rinnakkaiskouluhaaveet.

Ilmeisesti jotkut tahot laskevat, että ei ole kustannustehokasta järjestää kaikille tasa-arvoista ja korkeatasoista peruskoulutusta. Tulevaisuudessa suuri osa ihmisistä tekee yksinkertaista suorittavaa työtä nykyistäkin pienemmällä minimipalkalla. Osa ihmisistä jätetään tyystin ilman työtä.

Ajatellaan, että kaikkia ei kannata kouluttaa kunnolla.

Hoetaan hokemistaan, että hyvinvointiyhteiskuntaan ei ole varaa. Mutta jos ei ole hyvinvointiyhteiskuntaa, on vain pahoinvointiyhteiskunta. Yhteiskunnallinen pahoinvointi lisää anarkiaa ja väkivaltaa sekä kaikenlaista eriytymistä.

Kun peruskoulutuksen rahoituksen taso on ajettu riittävän alas, keskiluokkakin alkaa huudella yksityiskoulujen perään. Helsingissä keskiluokka jo liikkuu, koska koulujen tasoerot ovat revähtymässä. Valkoinen keskiluokka pakenee.

Pukinmäen koulun vanhemmat: Olemme leimaantuneet maahanmuuttovastaisiksi (HS 10.9.2014)

Vielä muutama vuosikymmen sitten koulutus oli väylä hyvinvointiin ja yhteiskunnalliseen tasa-arvoon.

Kohta ei köyhän lapselle annetakaan mahdollisuutta.

↧

Hippaa vai pornoa?

September 25, 2014, 7:26 am

≫ Next: Kaunis tennismailateline

≪ Previous: Koulutuksellinen tasa-arvo historian havinaa vain

Does Porn Hurt Children? (nytimes.com)

22.9. Suomen Kuvalehti

Välituntien arkea ala-asteella: Leikitäänkö hippaa vai katsotaanko pornoa?

Helsinkiläisen ala-asteella kello soi ja lapset juoksevat pihalle. Yhdet pelaavat futista, toiset leikkivät hippaa. Joukko 11-vuotiaita poikia kerääntyy kulman takana älypuhelimen ympärille. Sen ruudulla lihava alaston nainen hytkyy miehen päällä ja voihkii äänekkäästi.

Mitä 11-vuotiaitten poikien mielessä tuolloin tapahtuu, sen tietävät vain pojat itse. Mutta myös Mannerheimin lastensuojeluliiton (MLL) Tatjana Pajamäellä on siitä käsitys.

Yhä nuoremmat lapset soittavat liiton auttavaan puhelimeen juuri seksiin tai pornoon liittyvien kysymysten takia. Pornoon on päädytty usein repusta löytyvällä älypuhelimella.

Lastenpsykiatri Jari Sinkkonen on huomannut, että vanhemmat elävät illuusiossa, että lapset eivät olisi seksuaalisia, hehän ovat vielä niin pieniä.

”Herätkää aikuiset!” Sinkkonen puuskahtaa. ”70–80-luvun jallut ja ratot olivat jotain aivan muuta, kuin mitä netissä oleva kova porno tänä päivänä on.”

Sinkkonen, Pajamäki ja MLL:n pääsihteeri Mirjam Kalland ovat samaa mieltä siitä, että lapselle porno on haitallista.

”Ilman muuta. Porno häiritsee lapsen tervettä kehitystä, ja se on ahdistavaa, koska lapsi ei pysty sitä käsittelemään eikä käsittämään”, Kalland sanoo.

”Porno saattaa myös vaurioittaa ja vääristää lapsen normaalia seksuaalista kehitystä. Juuri siksi pornografinen materiaali on luokiteltu K18 myös elokuvissa.”

New York Timesin kuva on hieno ja kertoo kaiken. Suomen Kuvalehden laaja artikkeli pysäytti, kannattaa lukea kokonaisuudessaan.

Arka on aihe.

Minulla on neljä välituntivalvontaa viikossa. Silloin tällöin joudun huomauttelemaan pojille kännykällä pelaamisesta, tai ainakin pojat väittävät pelanneensa.

En ole huomannut, että porno olisi alakoulussa arkea, mutta kyllä kasvavat pojat keinot keksii. Aina löytyy paikkoja, joihin valvovan opettajan silmä ei näe. Otollisia hetkiä ovat myös koulumatkat ja hetket yksin tai porukassa kotona koulun jälkeen.

On selvää, että kasvavia esimurrosikäisiä (9-12) poikia kiinnostaa kaikki mikä liikkuu, pornokin. Samanikäisenä olisin taatusti pyörinyt vastaavilla sivustoilla, mutta 1960-luvun lopussa netti ja kännykät olivat utopiaa vain.

Itse sain pääasiallisen seksivalistukseni David Reubenin paksusta keltaisesta kirjasta Kaikki mitä olet aina halunnut tietää seksistä - mutta et ole koskaan uskaltanut kysyä (1969). Vanhempani olivat tilanneet kirjan Suuresta suomalaisesta kirjakerhosta ja sijoittaneet teoksen ovelasti esille kirjahyllyyn kolmelle kasvavalle pojalleen luettavaksi. Ja kyllä sitä kirjaa salaa plarailtiinkin.

"Nykyseksivalistus" on todella suoraa. Kännykällä pääsee mihin tahansa.

Sinkkonen painottaa, aikuisen tehtävä on huolehtia, että lasta ei reväistä liian aikaisin aikuisten maailmaan (SK).

Näinhän se tietenkin on. Mutta, mitä voidaan tehdä, kun se kännykkä on lapsilla kumminkin mukana aina ja kaikkialla?

Perheen yhdessäolo luo lapselle turvallisuudentunnetta.

Kait asioista on keskusteltava lapsen kanssa jo ennakkoon, kerrottava, että pornosivuillekin voi vahingossa eksyä. On selitettävä, että porno kuuluu vain aikuisille. Jos eksyt väärille sivuille, napsauta selaimen sivu kiinni vaan.

Oletan, kun vanhemmat tarjoavat lapselleen muutakin tekemistä kuin konsolipelailua ja kännykän räpläilyä, todennäköisyys eksyä tai hakeutua netin pornosivuille vähenee.

Vanhempien tehtävä on kasvattaa lapsiaan, myös vastuulliseksi netin käyttäjäksi. Koulu peesaa.

Ennen sanottiin, että hyvät harrastukset pitävät lapset pois kaduilta. Nyt voidaan ajatella, että hyvät harrastukset pitävät lapset poissa netin pahoilta sivuilta. Kun lapsi pelaa säännöllisesti vaikka koripalloa, ehkä ajatukset silloin pysyvät poissa nettipornosta.

↧

Kaunis tennismailateline

September 28, 2014, 8:49 am

≫ Next: Sekameteliä

≪ Previous: Hippaa vai pornoa?

Arkipäivän designia

Koulun alussa saimme nipun hyviä tennismailoja. Lähettäjää emme tiedä, mutta epäilen, että Variston Tenniksellä (VarTe) on sormensa pelissä. Keväällä yhdessä VarTe:n kanssa yritimme saada kasaan tenniskerhoa, mutta emme silloin vielä onnistuneet.

Liikuntasalin välinevarasto on kuin ammuttu täyteen tavaraa. Siksi joka tavaralle on paikkansa.

Kollegani Jukka teki yllä olevan tennismailojen säilytysvaunun. Kun ensimmäisen kerran näin vaunun, koin paitsi käytännöllistä, mutta myös esteettistä mielihyvää. Jokaiselle mailalle on oma rakosensa, alhaalta löytyy isoja, pehmeitä tennispalloja, joiden avulla on helppo opetella tenniksen alkeita.

Pyörillä liikkuva tennismailateline on kaunis.

Viime liikuntatunnilla kokeilin jo tenniksen opettamista. Verkkoina toimi pitkä rivi tavallisia voimistelupenkkejä.

Kerrankin minulla on sopivankokoinen liikuntaryhmä. Kollegani Kalle opetti toisella puolella salia osalle poikia korkeushyppyä, minä toisella puolella tennistä.

Yritin opettaa pojille oikeaoppisia rysty- sekä kämmenlyöntejä, osalle suoritteet olivat hyvin vaikeita. Pojat käyttivät aluksi aivan liikaa voimaa niin, että pallot lensivät pitkin seiniä.

Ainakin pojilla oli mukavaa. Pitänee vaan harjoitella lisää.

Tennis on loistava, mutta vaativa urheilulaji. Tiedän asian hyvin, koska pelaan säännöllisesti tennistä Variston Tenniskeskuksessa.

↧

Sekameteliä

September 29, 2014, 10:00 am

≫ Next: Kirjallisuuden korkea veisu

≪ Previous: Kaunis tennismailateline

29.9. Iltalehti

Koululuokkien melu haitallista lapsille

Maailman terveysjärjestö WHO:n asettama suositus koululuokkien ja päiväkotien taustamelun tasolle on 35 desibeliä. Suomalaisissa tutkimuksissa päiväkodeissa on mitattu 65-70 desibelin keskimääräisiä melutasoja. Ajoittaiset melupiikit voivat olla vieläkin voimakkaampia.

Psykologian dosentti Mirka Hintsanen toteaa melua käsittelevässä Huutoja hiljaisuuteen -kirjassa (Gaudeamus 2014), että altistuminen melulle on erityisen haitallista lapsille.

Melun on tutkimuksissa osoitettu haittaavan muun muassa muistia, keskittymistä, puheen erottamista, lukemaan oppimista ja luetun ymmärtämistä. Lapsilla pitkään jatkuvan päivittäisen melulle altistumisen on osoitettu olevan myös yhteydessä stressioireisiin.

Koulussa työskenteville melu on aina ajankohtainen asia.

Koulussani teetetään lapsille joka lukuvuosi hyvinvointikysely, jossa kysellään opiskelusta, kavereista ja kiusaamisesta, mutta myös työrauhasta.

Opettajien pitää kirjata kyselyn tulokset koontikaavakkeelle. Sattumalta tein koonnin tänään.

Lapset kokevat luokan työrauhan eri tavoin.

Luokallani joka kolmatta lasta melu ei häiritse tippaakaan, kun taas toisen ääripään kolmannes oppilaista kokee melun erittäin häiritsevänä. On oppilaita, jotka pystyvät keskittymään työhönsä, vaikka tulivuori purkautuisi naapuriluokassa, kun taas osa oppilaista häiriintyy hyvinkin pienestä meluärsykkeestä.

Hauskin huomio oli, että oppilaat, jotka itse aiheuttavat keskinmääräistä enemmän melua, kokevat melun häiritsevämpänä kuin toiset. Tuloksessa ei ole mitään yllättävää. Kuinka lapsi voisikaan keskittyä työhönsä, jos hän samaan aikaan häsläilee jonkun muun puuhan kuin varsinaisen opiskelun parissa.

Ennen kestin melua paljon paremmin kuin nyt. Vanhemmiten olen tullut hyvin herkäksi ylimääräisen melun ja häslingin suhteen.

Mirka Hintsasen mukaan melua voidaan vähentää:

1. Luokkahuoneisiin on rakennettava kunnon äänieristeet.

2. On valittava mahdollisimman hiljaiset ilmastointijärjestelmät.

3. Kalusteisiin on asennettava huopatassut.

4. Seiniin ja kattoihin voidaan asentaa akustisia levyjä.

5. Myös viherkasveilla voidaan säädellä melun tasoa.

Olen kiinnittänyt huomiota ilmastolaitteiden tuottamaan meluun.

Ilmastointi pitää yllä jatkuvaa, huomaamatonta melua. Kun ilmastointikoneet hiljenevät noin klo 16.00, luokkaani laskeutuu ällistyttävä hiljaisuus. Sääli, että oppilaat ovat silloin jo poissa.

Kun koulu syksyllä alkaa, opettajan ääni joutuu koetukselle. On puhuttava ilmastoinnin hurinan yli. Oma kurkkuni on nytkin karhea. Opettajan ei kannata puhua oppilashälynkään yli, vaan on vaadittava hiljaisuutta opetustuokioiden ajaksi.

Erityisen tärkeää on käyttää liikuntatunneilla pilliä. Jos neuvon kaikille jotakin yhteistä, vihellän pilliin ja lopetan toiminnan. Jos on paljon asiaa, pyydän oppilaat kaareen lähelleni. Nuorena opettajana huusin innostuksissani ääneni täysin rikki vaikkapa pesäpalloa ohjatessani.

Teknisen käsityön tunneilla annan kaikille yhteiset ohjeet ennen kuin itse työskentely alkaa. On aivan turhaa neuvoa vasaran paukkeen ja sahojen vinkunan yli.

Hintsanen toteaa, että tärkein melun aiheuttaja on opetusryhmän koko.

Hintsasen toteamukseen on pakko yhtyä, melua on keskinmäärin enemmän isossa kuin pienessä ryhmässä. Alakoulun luokkien ryhmäkoko ei saisi ylittää yli kahdenkymmenen.

Koulussakin on tarpeen välillä opiskella hiljaa, uppoutua tehtävään. Silloin opettajankin on syytä olla hiljaa.

Ja on myös tunnustettava tosiasia, että jotkut opettajat ovat parempia järjestyksenpitäjiä kuin toiset. Kait se kurinpitokin on jonkinlainen lahjakkuus, tosin jokainen opettaja harjoittelulla oppii pitämään oppilaansa kohtuullisen hyvässä järjestyksessä.

Hintsanen lisää, että kotona lapsilla on aikaa palautua. Hiljainen, yksinäinen läksyhetki on mitä parhain palautumiskeino. Vielä parempaa on, jos lapsi putoaa romaanin vietäväksi. Luokkani viikon ensimmäinen tunti on hiljainen lukutunti. Romaaneja voi lukea kotonakin.

Keskittymisen jalo taito on hyvä oppia ajoissa. Myöhemmin monessa ammatissa tarvitaan tiukkaa keskittymiskykyä.

↧

Kirjallisuuden korkea veisu

September 30, 2014, 8:09 am

≫ Next: Maikkatyttökalenteri

≪ Previous: Sekameteliä

Alkukirjain Seitsemästä veljeksestä

Koska aihe on niin tärkeä, kuvan valitseminen oli hyvin vaikeaa. Valitsin Akseli Gallen-Kallelan, koska hän on yksi suurimmista kirjankuvittajista. Valitsin Aleksis Kiven, koska hän on maailmankirjallisuuden yksi suurimmista neroista.

29.9. HS / Kolumni

Satu Grünthal ja Hilkka Lamberg

Koulun on pidettävä kiinni kirjallisuuden opetuksesta

Peruskoulun ja lukion opetussuunnitelmia uudistetaan, tietotekniikan merkitys kasvaa ja ylioppilaskoe sähköistyy. Koulutukselta edellytetään uudistumista ja kytkentää työelämän taitoihin. Onko kaunokirjallisuudella ja sen lukemisella sijaa muuttuvassa koulussa

Kirjallisuuden asema ei näytä vahvalta perusasteen uuden opetussuunnitelman luonnoksessa eikä niissä kaavailuissa, joita uudesta äidinkielen ja kirjallisuuden ylioppilaskokeesta on ollut esillä. Jos kokeessa painotetaan lyhyiden tekstien lukemista ja entistä lyhyempien esseiden kirjoittamista, kokonaisia teoksia luetetaan koulussa entistä vähemmän.

Tutkimusten mukaan yhä suurempi osa nuorista ei tartu vapaa-aikanaan vapaaehtoisesti kirjaan. Koulu on monen nuoren elämässä ainoa paikka, jossa hän pääsee tekemisiin kaunokirjallisuuden kanssa.

Hienoa, että Grünthal ja Lamberg ottivat näin vahvasti kantaa kirjallisuuden puolesta kouluopetuksessa.

Olen ajatellut, että parhaiten kirjallisuuden asemaa parannettaisiin tekemällä uusi oppiaine, kirjallisuus.

Äidinkieli jakautuisi kahtia, äidinkieleen ja kirjallisuuteen. Äidinkieleen kuuluisi kielenhuollot ja muut tekniset äidinkielen osat. Kirjallisuuteen kuuluisi kirjallisuuus, luova kirjoittaminen ja draama.

Kirjallisuuden osuudesta äidinkielen opetuksessa (Properuskoulu 10.10.2009)

Kirjallisuuden asema ei todellakaan näytä vahvalta, ei koulussa, ei lasten vapaa-ajassa.

Olen huomannut, että koulussa romaanien lukeminen pysäyttää ja rauhoittaa oppilaita. Opetan nyt kuudetta luokkaa, ja kun nyt opetussuunnitelmissa on edes vähän väljyyttä, aloitan viikon hiljaisella lukutunnilla. Jokainen lukee valitsemaansa kirjaa.

Kirjallisuutta ei voi kuitata juonitiivistyksillä, sillä kirjan lukemisen ydin on lukutapahtumassa: sanojen maailmaan uppoamisessa ja lukemisen virran mukana etenemisessä. (HS 29.5.)

Olen tasan samaa mieltä, kirjojen junamainen analysointi tappaa lapsen lukuinnon. Antaa heidän nauttia lukemisestaan. Muistan hyvin, kuinka ällöttävää oli lukiossa tehdä kaikenmaailman juonikaavioita. Kirjallisuuden pitäisi tarjota elämyksiä.

Pysähtymisen ja keskittymisen taidot ovat monille nuorille vaikeita, mutta niitä tarvitaan myöhemmässä opiskelussa ja elämässä. (HS 29.5.)

Elämä ei sittenkään taida olla pelkkää idioottihölkkää, vaikka siltä näyttääkin.

Joskus tuntuu siltä, että koulu on antanut periksi. Koulun on pystyttävä pysäyttämään oppilas ajattelemaan. Pelkillä lyhyillä teksteillä ei pitkälle pötkitä.

↧

Maikkatyttökalenteri

October 1, 2014, 8:24 am

≫ Next: Kuvitettuja Klassikkoja - kuuluisien kertojain parhaat kirjat

≪ Previous: Kirjallisuuden korkea veisu

Kuvassa on seksikäs englanninmaikka. Oppikoulun englanninmaikkani käytti punaista skottiruudullista kietaisuhametta, jonka pidikkeenä oli iso hakaneula.

1.10. Ilta-Sanomat

Ei pelkkiä kilttejä tyttöjä - jyväskyläläiset opettajat riisuvat rohkeisiin kuviin

Openteri2015 on Pedago ry:n eli Jyväskylän luokanopettajaopiskelijoiden teettämä opettaja-aiheinen tyttökalenteri.

Rohkeissa kuvissa esiintyvät opettajakoulutuslaitoksen Pedago ry:n opiskelijat eri vuosikursseilta.

Palomiehet, sairaanhoitajat ja myös kirjastosedät- ja tädit ovat julkaisseet kalenterin. Miksi nyt opettajatkin päättivät tehdä omansa?

- Haluamme kalenterillamme rohkaista opettajia ottamaan riskejä ja uskaltaa toteuttaa itseään. Maailma muuttuu ja opettajat sen mukana. Sosiaaliset normit ovat ihmisten luomia ja myös me voimme niitä silloin purkaa, kertoo Openterin projektipäällikkö Maarit KiuruJyväskylän yliopistosta.

- Stereotypiat rajoittavat toiminnan vapautta ja voivat pahimmillaan vaikuttaa negatiivisesti yksilön kuvaan omasta itsestään. Jo opiskeluvaiheessa opettajaopiskelijat joutuvat kiinnittämään paljon huomiota omaan käyttäytymiseensä ja itsensä ilmaisuun.

Pakkohan se oli googlata sanaparilla sexy teacher.

En tiennytkään, että maailmaan mahtuu noin monta seksikästä opettajaa. Joukkoon mahtui vain yksi miesmaikka. Tasa-arvon nimissä, eikö muka miesmaikkakin voi olla seksikäs?

Nopean analyysin tulos, seksikkäällä maikalla on:

- silmälasit

- lyhyt, tiukka hame

- stay upit

- antava dekoltee

- veikeä asento
- kädessä liitu tai karttakeppi

Myös minä olin Pedago ry:n jäsen opiskellessani luokanopettajaksi Jyväskylässä 1977-1980. Kurssillani oli 50 tyttöä ja 30 poikaa. Ei tullut silloin mieleen teettää seksikalenteria.

Ei ollut aikaakaan, opiskelutahti oli kova, koska piti valmistua kolmessa vuodessa. Ensimmäinen vuosi oli äärimmäisen tiukka, luentoja ja muuta toimintaa oli aamukahdeksasta iltakahdeksaan ja päälle piti lukea vielä tentteihin. Oikeastaan vasta toisena vuonna ehdin arkena piipahtaa opiskelijaravintola Rentukassa.

Ajan opiskelijattaret pukeutuivat farkkuihin ja tiukkaan villapaitaan. Harva tytöistä meikkasi, tai jos meikkasi, meikattiin kohtuullisesti.

Nyt näyttää siltä, että vanha ainejärjestöni on täysin villiintynyt. Poikia taitaa joukossa olla niin vähän. On tainnut tytöillä hieman kontrolli pettää.

Jos oikein tarkkoja ollaan, Ilta-Sanomien jutun otsikossa on karkea virhe. Opiskelija ei ole vielä opettaja. Opettajaksi tullaan, kun tutkintotodistus lätkäistään käteen.

Opettajat rekisteriin (Properuskoulu 9.9.2010)

Openterin projektipäällikkö Maarit Kiuru puhuu stereotypioista. Minusta seksikkäät opettajatarkuvat ovat stereotyyppisiä, koska netti näyttää olevan niitä pullollaan. Sekä opettajatar- että koulupukutyttökuvia löytyy roppakaupalla.

Kyllä naismaikka voi töissä pukeutua ihan tavallisesti. Liian seksikäs pukeutuminen voi viedä kasvavien poikien ajatukset aivan muualle. Myös mieskollegojen mieli voi harhautua.

En ole huomannut, että naisopettajakollegani olisivat ahdistuneita siitä, että jotkut ihmeen stereotypiat estäisivät heitä muka toimimasta haluamallaan tavalla. Jokainen opettaja opettaa myös persoonallaan.

Ennen vanhaan opettajaopiskelijat joutuivat oikeasti kiinnittämään huomiota käyttäytymiseensä ja itsensä ilmaisuun, koska oppitunteja arvosteltiin. Didaktikot kävivät herkästi kiinni opiskelan persoonaan, mikä oli monelle kova paikka.

Opetustaidosta annettiin numero yhdestä viiteen. Numerolla oli iso merkitys, kun haettiin sitä ensimmäistä opettajanvirkaa.

Vielä 1960-luvulla opettajaksi opiskelevilta tytöiltä vaadittiin tiukkaa säädyllisyyttä mm. pukeutumisen suhteen.

Kyllä vieläkin on hyvä, että tyttö on mieluummin kiltti kuin tuhma. Ainakin koulussa. Sama koskee myös poikia.

↧

Kuvitettuja Klassikkoja - kuuluisien kertojain parhaat kirjat

October 1, 2014, 9:35 am

≫ Next: What's up Whatsapp?

≪ Previous: Maikkatyttökalenteri

Donnerwetter!

Kaikki nykylapset eivät oikein tahdo tarttua kirjaan.

Ennen sarjakuvalehdillä oli suuri merkitys lasten ja nuorten lukuinnostuksen kohotuksessa. Sarjakuvalehtiä luettiin urakalla, Pecos Billiä, Korkeajännitystä jaSiivet-lehteä.

Ylivoimainen oli Kuvitetut Klassikot, jotka oli alunperin tehty kiireisille amerikkalaisille liikemiehille, joilla ei ollut aikaa lukea kirjoja. Kun oli lukenut KuvitettujaKlassikkoja oli hauska harrastaa small talkia ja tehdä syvä vaikutus kultturelleihin daameihin.

Nyt Kuvitetut Klassikot ovat haluttua tavaraa. Sääli, että annoimme kaikki lehtemme naapurin nuoremmille pojille luettaviksi ja revittäviksi, sillä nyt lehdistä tarjotaan maltaita.

Vieno ehdotus jollekin sarjakuvalehtikustantajalle:

Uusintapainokset kehiin, pliis!

↧

What's up Whatsapp?

October 2, 2014, 4:02 am

≫ Next: Vanha seiska tuli takaisin

≪ Previous: Kuvitettuja Klassikkoja - kuuluisien kertojain parhaat kirjat

2.10. Yle

Nuoret käyttävät Whatsappia eri tavalla kuin aikuiset

Pikaviestipalvelu Whatsapp on kasvanut nuorten suosituimmaksi sosiaalisen median kanavaksi. Samalla kiusaaminen on yleistynyt. Esimerkiksi ryhmäkeskusteluihin saatetaan liittää osallistujia vasten heidän tahtoaan.

Suurin osa aikuisista käyttää pikaviestipalvelua Whatsappia tekstiviestien, videoiden ja kuvien lähettämiseen ystäville. Sen sijaan nuorista Whatsapp on yksi suosituimmista sosiaalisen median kanavista muun muassa siksi, että sen avulla voi keskustella myös tuntemattomien kanssa. Moni nuori kuuluu kymmeniin ryhmäkeskusteluihin, ja Whatsapp-viestejä voi päivän aikana tulla jopa tuhansia.

 Tamperelainen Irina hämmästyi löydettyään puhelimensa Whatsapp-sovelluksesta englanninkielisen, seksiä käsittelevän ryhmäkeskustelun.

 – Sieltä rupesi tulemaan tervehdysviestejä ulkomaalaisista numeroista. Kun poistuin ryhmästä, alkoi tulla privaattiviestejä yksittäisiltä henkilöiltä. Yhden numeron kartoitin, ja se tuli Syyriasta asti.

 Nettipoliisi saa nuorilta usein yhteydenottoja Whatsappiin liittyvistä kiusaamistapauksista.

 – Yleisimmät rikosnimikkeet ovat kunnianloukkaus, yksityiselämää loukkaavan tiedon levittäminen ja laiton uhkaus, sanoo nettipoliisi Jarno Saarinen.

Vaikka lapset käyttävät Whatsappia , harva tietää, että sovelluksen ikäraja on 16 vuotta. Aikuisten suosiman Facebookin ikäraja on 13 vuotta. Ikärajat ovat muodollisia, koska nettipalveluilla ei ole mitään tepsivää keinoa varmistaa lapsen ikää.

Jos ikä varmistettaisiin esim. luottokortilla, alle 18-vuotiaat suljettaisiin pois ko. palveluista.

Kaikki lapset, jotka ovat Whatsappissa, valehtelevat ikänsä. Lapset opetetaan valehtelemaan.

Hyvin harva aikuinen on samoissa sosiaalisen median kanavissa kuin lapset. Itse liityin, Whatsappiin heti, kun se tuli yleiseksi, mutta koin, että sovellus on vain uusi tekstiviestisovellus. Omaan datapakettiini kuuluu ilmaiset tekstiviestit, joten en käytä Whatssappia ollenkaan.

Oikeastaan kaikki nuoret, jo alakoulun 5.-6. luokkalaiset, kuuluvat Whatsappiin. Vapaa-aikoina, yölläkin, puhelimet piippailevat, kun ryhmäkeskustelut pörräävät.

Oikein käytettynä Whatsapp on hyödyllinen sovellus. Esim. urheilujoukkueen valmentaja saavuttaa pelaajansa hetkessä. Voidaan ilmoittaa, että harjoitussali on vaihtunut tai, että harkoissa harrastetaankin ulkoliikuntaa ja sadevehkeet on otettava mukaan. Urheileva lapsi voi sovelluksen kautta ilmoittaa valmentajalleen, että on tullut kipeäksi ja jää treeneistä pois.

Ikävä kyllä kaikkea voi käyttää väärin.

Kouluissa on tullut ilmi Whatsapp-ryhmäkiusaamistapauksia, jotka ovat erittän raakoja. Puhutaan porukalla pahaa. Otetaan kännykällä salaa kuvia ja laitetaan niitä Whatsappiin. Voidaan jopa manipuloida kuvia.

Vaikka kiusattu hylkää Whatsappin, kiusaaminen jatkaa omaa elämäänsä. Kiusattu on käytännössä täysin puolustuskyvytön.

Kodit ja koulut ovat ymmällään. Kiusaamiseen on vaikea, lähes mahdoton puuttua. Kiusaaminen voi olla täysin anonyymia, ryhmiin voi liittyä uusia, täysin tuntemattomia jäseniä.

Ainoa keino tässäkin tapauksessa on ennaltaehkäisy. Kodeissa vanhempien on juteltava asioista niiden oikeilla nimillään, tutustuttava Whatsappiin ja muihin lasten suosimiin sosiaalisen median kanaviin.

Vanhemmat voisivat olla mukana samoissa somekanavissa kuin lapsensakin. Pyytää omat muksut kavereikseen. Kannattaa kuitenkin pitää Whatsapp hiljaisella, se jatkuva piippailu voi tehdä ihmisen hermoheikiksi.

↧

Vanha seiska tuli takaisin

October 2, 2014, 10:16 pm

≫ Next: Nyt pelataan YT-aikasikaa

≪ Previous: What's up Whatsapp?

3.10. Yle

Numero 7 palaa vanhaan muotoonsa – piirrätkö sinäkin numerot väärin?

Numero seitsemän sekä pienet z- ja q-kirjaimet saavat poikkiviivansa takaisin. Muutokset kirjoitusasussa tulevat voimaan viimeistään syksyllä 2016, kun koulut ottavat käyttöönsä uuden opetussuunnitelman.

– Nyt palataan vanhaan merkintätapaan, koska on huomattu tiettyjä ongelmia näiden numeroiden ja kirjainten tulkinnassa. Muutoksen jälkeen ei jää pienintäkään tulkinnanvaraa, sanoo opetusneuvos Leo Pahkin Opetushallituksesta.

Etenkin numeroiden yksi ja seitsemän samankaltaisuus on aiheuttanut sekaannuksia. Tulkintavaikeuksia on ollut esimerkiksi vaaleissa.

– Äänestäjät ovat joko oppineet kirjottamaan seiskan ilman poikkiviivaa tai sitten tarkoitetaan ykköstä. Myös eri-ikäiset ihmiset voi sekoittaa ykkösen ja seiskan keskenään, koska he ovat oppineet ne eri tavalla, Pahkin sanoo.

Seiskan poikkiviiva on rehabilitoitava (Properuskoulu 24.4.2012)

Taistelu on tuottanut tuloksen.

Kiitän ja kumarran.

Paitsi vaaleissa myös matematiikan opetuksessa numerot yksi ja seitsemän ovat tuottaneet vaikeuksia. Jossain vaiheessa oppilaat alkavat kehitellä omia käsialojaan. Hyvin tyypillistä on ollut, että 5.-6. luokilla jotkut oppilaat ovat piirtäneet ykköseensä ylös muotiväkäsen, ja numerosoppa on valmis.

Moni opettaja ei ole koskaan luopunut seiskan poikkiviivan opettamisesta. Olen aina käyttänyt opetuksessani poikkiviivaa, opetin poikkiviivan viitisen vuotta sitten ekaluokkalaisilleni.

Suomalaisen seiskan poikkiviivan isänä voidaan pitää tykistönkenraali, Mannerheim-ristin ritari Vilho Nenosta (1883-1960). Paina edellistä linkkiä ja lue kenraali Nenosen ihmeellinen lyhyt henkilöhistoria.

Opetussuunnitelman ohjausryhmä päätti hyväksyä Opetushallituksen esityksen poikkiviivojen paluusta noin kaksi viikkoa sitten.

Muutoksia koskeva kirje lähtee pian kustannusyhdistykselle ja kustantajille, jotta ne voivat muuttaa omat fonttinsa ja ohjeensa ajantasalle oppikirjoja varten. (Yle)

↧

Nyt pelataan YT-aikasikaa

October 3, 2014, 4:25 am

≫ Next: Pisa-Schock in Finnland

≪ Previous: Vanha seiska tuli takaisin

http://www.norskdesign.no

Kentältä tihkuu kummia. YT-aikaan vedoten opettajille teetetään mitä sattuu. Alkaa mennä hermot.

Kuinka kolme tuntia viikossa voi venyä niin moneen?

Karkein esimerkki löytyy muutaman vuoden takaa, kun koulun opettajia käskettiin sunnuntaiksi siivoamaan koulun kaappeja. Ilmeisesti koulun rehtori sovelsi luovasti kohtaa, koulun kehittämistyötä, joka koetaan paikallisesti tärkeäksi ja tarpeelliseksi.

Enkeliporsas:

Ei.

Koulun opettajien olisi pitänyt yhdessä kieltäytyä moisesta siivoustehtävästä.

Tiedän koulun, jossa rehtori vetää pari tuntia viikossa ns. opetuksen yhteissuunnittelua. Kun asia loppuu, rehtori alkaa lukea opettajille ääneen opetuslautakunnan päätöksiä samaan tapaan kuin lukkari koulutti Seitsemää veljestä. Ääneen lukemista voi kestää jopa tunti.

Enkeliporsas:

Ei.

Siinä vaiheessa, kun koulun rehtori aloitti lukkarinkoulunsa, koulun opettajien olisi pitänyt marssia pois.

Tiedän koulun, jossa opettajien on siivottava oppilaiden oksennukset ja muut vastaavat sotkut, koska oksennusten siivoaminen ei kuulu siivoajien työnkuvaan.

Enkeliporsas:

Ei.

Koulun opettajien olisi pitänyt yhdessä kieltäytyä siivojien tehtävistä. Opettaja on liian kallis siivooja.

Ylipäätään on outoa, että löytyy rehtoreita, jotka vahtivat opettajiensa tekemisiä kellokallen lailla. Opetus ja kasvatus eivät ole sekuntipeliä.

Muutenkin suomalaisen koulun voima on levännyt talonpoikaisessa ajattelussa, luotetaan yksittäiseen opettajaan ja hänen tontiinsa. On aina luotettu.

Mistään ei löydy paremmin koulutettuja opettajia kuin Suomesta. Kun otetaan huomioon opetukseen panostetut rahat, suomalainen koulutusjärjestelmä on ylivoimainen. Missään muualla ei saavuteta näin hyviä tuloksia näin pienellä rahalla.

Kaikkeen ei pidä suostua.

Muuten opettajien työnkuvalla ei ole mitään rajaa.

Olisi hienoa, jos opettajat kirjoittelisivat alle kommenttiosioon, millaisia YT-aikasikailuja sitä oikein kehitetään.

Ei saa olla tossulullukka.

Joskus opettajankin pitää sanoa ei.

Yhteissuunnittelutyöaika eli yt-aika

Peruskoulussa yhteissuunnittelutyöaika eli yt-aika on kolme tuntia jokaisena koulun 38:na työviikkona.

Sopimuskautta 2005-2007 koskevassa kunnallisessa opetusalan virka- ja työehtosopimuksessa on sovittu, että lisääntynyttä luokan ulkopuolista työtä korvataan 1.8.2005 lukien kuntien peruskoulun opettajille korottamalla yhteissuunnittelutyöaika kolmeen tuntiin.

Sopimusmuutoksen tarkoituksena ei ollut, että kouluilla ryhdytään keksimään, mitä opettajat kolmannen yt-tunnin aikana voisivat tehdä. Lisätunti on korvausta jo tuolloin lisääntyneestä yhteissuunnittelutyöstä.

Vaikka yhteissuunnittelun tarkoituksena on koulun yhteisvastuullinen kehittäminen, niin opettaja voi yhteissuunnitteluajan puitteissa yksinäänkin tehdä koulun toiminnan kehittämiseen liittyviä suunnittelu- ja valmistelutöitä.

Yhteissuunnittelu on koulun opettajille annettu väline oman koulun toiminnan kehittämiseen. Yhteissuunnittelu korostaa jokaisen koulun opettajan vastuuta koulun toiminnasta. Sen avulla rehtorilla on yhdessä opettajien kanssa mahdollisuus koulun kokonaisvaltaiseen kehittämiseen. Koulun rehtori on yhteissuunnittelun käynnistäjä ja vireillä pitäjä. Hänellä on vastuu yhteissuunnittelusta.

Yhteissuunnittelutyöaika on tarkoitettu käytettäväksi sellaiseen opettajien väliseen yhteistyöhön ja koulun kehittämistoimintaan, joka paikallisesti koetaan tärkeäksi ja tarpeelliseksi. Yhteissuunnittelu on opettajan opetustuntien ulkopuolella tehtävää koulun kehittämistyötä esim.:

- opettajainkokoukset

- aineryhmäkokoukset

- neuvottelut

- yhteistyötä opiskelijoiden huoltajien kanssa

- koulun kasvatustyön suunnittelua

- koulun toimintaan liittyvien tapahtumien, juhlien, retkien ym. suunnittelua

- yhteistyötä muiden koulujen opettajien kanssa,

- koulutyöhön liittyvää yhteistyötä koulupsykologin, (koulukuraattorin)

- terveydenhuoltohenkilöiden tai muiden viranomaisten kanssa

- kahden tai useamman opettajan yhteistyönä tapahtuvaa opetuksen suunnittelua

Työt ovat luonteeltaan sellaisia, että niitä tehdään muuallakin kuin koululla. Soveltaminen ei ole muuttunut tältä osin.

Yhteissuunnittelutyöaikaan luetaan oppituntien ulkopuolinen työ lukuun ottamatta:

- omien oppituntien suunnittelua, valmistelua ja jälkityötä

- muiden sopimusmääräysten perusteella korvattavia tehtäviä kuten esim. erityistehtävät ja - koulu-/kuntakohtainen lisätehtävä

- opettajatyöpäivinä (osio B 14 § 1-2 mom.) tehtyä työtä

- tehtäviä, joita varten opettaja on vapautettu tavanomaisesta opetustyöstään.

- välitunneilla tehtyä työtä

 Yhteisuunnittelutyöaikaa ei ole tarkoitettu koulutukseen vaan Veso-päivät.

Yhteissuunnitteluresurssin käytöstä ei syntyne erimielisyyttä, jos rehtori ja opettajat yhdessä lukuvuoden toimintasuunnitelman laatimisen yhteydessä kokoavat yhteissuunnittelun painopistealueet hyvän yhteistoiminnan hengessä.

Viikoittain tai joka toinen viikko pidettävät kaikkia koskevat yhteiskokoukset eivät ole järjestelmän tarkoitus, koska tällöin jää osa yhteissuunnitteluun kuuluvista alueista kokonaan toteutumatta. Vaikka lukujärjestykseen olisikin varattu tilaa opettajien yhteiseksi työajaksi, tulee tarpeettomia yhteisiä kokouksia välttää.

Jos lukujärjestysteknisesti on mahdollista, työjärjestyksessä voi olla varattu aika, jolloin tarvittaessa voidaan pitää yhteiskokouksia, aineryhmäkokouksia, asiaryhmäkokouksia jne.

Lyhytaikaisella sijaisella (enintään 5 pv) ja sivutoimisella tuntiopettajalla ei ole yhteissuunnitteluvelvollisuutta.

↧

Pisa-Schock in Finnland

October 4, 2014, 10:39 am

≫ Next: Vantaan kouluille 16 000 tablettia

≪ Previous: Nyt pelataan YT-aikasikaa

29.9. Deutschlandradio Kultur

Pisa-Schock in Finnland

Jahrelang belegte Finnland bei Bildungsvergleichen den ersten Platz. Doch im vergangenen Jahr stürzte das Land regelrecht ab: Platz 12! Eine Folge der drastischen Kürzungen im Bildungsbereich - aber nicht nur.

Gutes Benehmen: An der "Pähkinänrinteen"-Grundschule von Vantaa, der Nachbarstadt Helsinkis, legen sie wert darauf. Klassenlehrer Kai-Ari Lundell nickt energisch. Dass seine Schüler aus der fünften Jahrgangsstufe aufstehen, wenn er das Klassenzimmer betritt: Das, findet der schlaksige Zwei-Meter-Mann, dem man seine Anfang 60 nicht ansieht, gehört sich so. Es ist Freitagvormittag, kurz nach elf.

Toimittaja Michael Frantzen haastatteli minua elokuussa työni lomassa, luokassa, opettajienhuoneessa, ruokalassa. Kierrätin Michaelia ympäri koulua.

Olo oli hontelo, koska haastattelu tehtiin englanniksi. Käytän englantia hyvin harvoin, oikeastaan vain jalkapallotoiviomatkoillani Liverpoolin Anfieldillä ja Brittein saarilla.

On aika vaikea ottaa kantaa Deutchland Radion juttuun, koska en osaa saksaa. Luin lukiossa lyhyen venäjän.

Itse haastattelusta en kovin paljon enää muista. Painotin kovasti, että meidän ei pidä lähteä kilpailemaan Aasian tiikereiden kanssa, vaan meidän on vastattava omilla aseillamme ja luotettava omaan koulujärjestelmäämme. Aasian mailla on varaa hukata sieluja, meillä ei.

Kokeilin Googlen kääntäjää, mutta siansaksaahan sieltä tuli.

Saksan taitajien kannattaa lukea koko juttu. Beitrag hören -nappia painamalla jutun voi kuunnellankin.

Tankero-Enkeliporsas.

1. Our politics say: education, education and education. And then they cut after ten seconds.

2. In Finland we don't compete with anybody. We trust our system.

↧

Vantaan kouluille 16 000 tablettia

October 7, 2014, 10:02 am

≫ Next: Tablettivastavirtaa

≪ Previous: Pisa-Schock in Finnland

Näitä tulee roppakaupalla: Samsung Galaxy Tab 4.10.1

6.10. Kuntalehti

Vantaa hankkii 16 000 tablettia

Vantaa hankkii syksyn aikana yli 16 000 tablettia esiopetuksen, perusopetuksen, lukioiden ja Vantaan ammattiopisto Varian käyttöön. Lisäksi kaikille Vantaan kouluille tulee avoin langaton verkko, joka on myös asukkaiden käytössä.

Apulaiskaupunginjohtaja Elina Lehto-Häggrothin mukaan Vantaan tavoitteena on lisätä koulutuksellista tasa-arvoa ja lasten kansalaistaitoja yhteiskunnassa, jossa kaikilla ei välttämättä ole kotona samanlaisia mahdollisuuksia teknologian käyttöön.

- Minulla on luja usko siihen, että tarjoamalla uudenlaiset oppimisen eväät, rakennamme osaavaa ja kilpailukykyistä Vantaata ja annamme lapsille ja nuorille hyvän pohjan tulevaisuuteen, Lehto-Häggroth toteaa.

Kun jo olemassa olevat laitteet lasketaan mukaan, on Vantaalla hankintojen jälkeen koulujen ja oppilaitosten käytössä tietokoneita yhteensä keskimäärin 1,2 oppilasta konetta kohden. Suurista kaupungeista saatujen tietojen mukaan Helsingissä on tällä hetkellä noin 2,3 oppilasta/kone, Turussa suhdeluku on 1,8, Tampereella 3,4 ja Espoossa 5,1.

Uutinen ei ole mikään uutisankka, mätäkuun juttu tai aprillipila. Tänään Vantaan kouluissa asiasta ilmoitettiin myös opettajille.

Kiitos vantaalaisten koululaisten puolesta! Oletan, että nyt tulee opetukseen eloa. On varmaa, että tabletit motivoivat oppilaita.

Pitää muistaa, että tabletissa on mukana aina valokuva- että videokamera, nauhuri ja mahdollisuudet editoida lähes mitä vain. Lisäksi tabletti on lähes täysiverinen tietokone ohjelmineen.

Pitänee hankkia koululle kasa laitteeseen liitettäviä näppiksiä, jotta luokissa voi koneella myös kirjoittaa kunnolla.

Kirjoja ei tabletti korvaa, mutta luulisi, että työkirjat ja muu lisämateriaali pikkuhiljaa ajautuu verkkoon.

Juttelin koulun jälkeen naapurikoulun jopomaikan kanssa. Hänen oppilaillaan tabletit ovat olleet käytössä aiemmin kuin muilla. Opettaja on ollut erittäin tyytyväinen tablettien opetuskäytön mahdollisuuksiin. Hän korosti vahvasti laitteen motivoivaa vaikutusta.

Kouluni rehtori sanoi, että myös maikoille tulee henkilökohtainen laite, jota pitää kanniskella koko ajan mukana. Välituntisin konetta pitää räpläillä kahvihetken lomassa opettajanhuoneessa, jotta laite tulee sinuksi.

Luulen, että kouluihin muodostuu spontaaneja opettajahautomoita, joissa mietitään yhdessä, mitä uutta tabletit tuovat opetukseen / opiskeluun. Jaetaan yhdessä ideoita.

Oletan, että pian luovutaan kiinteästä ja jäykästä tietokoneluokasta, jossa sijaitsee myös koulumme kirjasto. Olenkin jo täysin kypsynyt tietokoneiden salasanapelleilyyn. Edes pilvipalvelut eivät toimi kunnolla epämääräisten estojen takia.

Varmaan tietokoneluokan tilalle tulee jonkinlainen informaatioluokka, jossa oppilaat voivat oleskella ja opiskella. Sohvia, sohvia. Koulun kirjastomme nidemäärä on muistaakseni about 3500 kirjaa.

Koneiden rahoituksesta en tiedä juuri mitään, mutta rahat tulevat yksittäisten koulujen ulkopuolelta. Joten koulut voivat ostaa siveltimiä ja väriliituja ja kuten entiseen malliin.

Kouluumme tulee 204 konetta, oppilaita on tuplamäärä koneisiin nähden. Vielä ei tiedetä, miten koneet jaetaan tai minne ne sijoitetaan.

Ei hassumpaa.

↧

Tablettivastavirtaa

October 8, 2014, 1:36 am

≫ Next: Liikkumalla oppia päähän

≪ Previous: Vantaan kouluille 16 000 tablettia

http://funnyasduck.net

Laitan usein kirjoitukseni myös Uuden Suomen blogipalveluun. Eiliseen juttuuni tuli toisenlaisia ajatuksia tablettien hankinnasta Vantaan koululaisille.

Sain luvan laittaa kirjoituksen omaan blogiini kokonaisuudessaan. Olen itsekin pohdiskellut samoja asioita.

Juha-Pekka Kosonen:

Vantaalaisten veronmaksajien kannalta on mukavaa, että persaukiselta Vantaan kaupungilta löytyy ylimääräistä rahaa 16 000 tabletin ostamiseen ilman veroäyrin korottamista tai lisävelan ottamista.

Jos hankittava laite ei ole huonoin ja halvin mahdollinen, niin kyseessä on vähintäänkin kahden (2) miljoonan euron arvoinen hankinta.

Tämän lisäksi laitteita hajoaa ja katoaa lasten käsissä vuosittain satoja, ellei tuhansia.
Tabletin käyttöikä on kokemusperäisesti maksimissaan kaksi vuotta ennen sen lopullista hajoamista. Niitä ei ole suunniteltukaan kestämään pidempään.

Virusten ja haittaohjelmien poistaminen maksaa kaupungille jopa sen omana työnä kymmenen (10) euroa/kerta.

Koneet on varustettava monin eri estoin, jotta oppitunteja ei kuluteta pornon katselemiseen ja pelien pelaamiseen.

Oppilaiden aikaa kuluukin oppimisen sijasta erilaisten kiertoteiden etsimiseen ja koneiden hakkeroimiseen, jotta pornon katseleminen ja pelaaminen sujuu jouheasti.

Puhutaan siis vuositasolla valtavista summista. Näillekin summille olisi varmasti hyödyllisempääkin käyttöä.

Kohta saa tori.fi:sta laadukkaita (Vantaan kaupungilta varastettuja) tabletteja halvalla.

↧

Liikkumalla oppia päähän

October 15, 2014, 8:30 am

≫ Next: Käsin kirjoittaminen parantaa oppimista

≪ Previous: Tablettivastavirtaa

15.10. Iltalehti

Tämä konsti auttaa menestymään koulussa

Journal of School Health -julkaisussa ilmestyneeseen Göteborgin yliopiston tutkimukseen osallistui yli 400 12-vuotiasta koululaista. Heille järjestettiin viikoittain kahden tunnin ajan ohjattua liikuntaa koulun normaalien liikuntatuntien lisäksi. Ekstratuntien järjestämisestä vastasivat paikalliset urheiluseurat.

Kokeiluun osallistuneiden lasten oppimistuloksia verrattiin sellaisiin koululaisiin, jotka kävivät vain koulujensa tavallisilla liikuntatunneilla. Vertailu osoitti, että kaksi lisätuntia liikuntaa paransi oppimistuloksia niin kieliopinnoissa kuin matematiikassakin.

- Tulokset ovat johdonmukaisia ja viittaavat selvästi yhteen suuntaan, kuvailee tutkimusryhmään kuulunut neurologi Thomas Linden Science Daily-sivustolla.

- Liikunnan lisääminen auttaa lasta menestymään koulussa.

Olen kirjoittanut blogissani liikunnasta hyvin paljon.

Lasten liikunnan hätätila (Properuskoulu 10.10.2013)

Peruskoulussa liikuntaa on vain pari tuntia per viikko. Läheskään kaikki lapset eivät osallistu urheiluseuratoimintaan. Lapset liikkuvat aivan liian vähän.

Kun näin on, koulun on lisättävä liikuntatuntien määrää parilla tunnilla per viikko. Malli voi olla esim. 2 + 1 + 1 tai 2 + 0,5 + 0,5 + 0,5 + 0,5. Olen esittänyt blogissani liikuntatuntien määrän tuplaamista moneen kertaan.

Liikunta on ennaltaehkäisevää toimintaa. Siihen kannattaa satsata.

Göteborgin tutkimus vahvistaa opettajien arkihavaintoja. On selvää, että hyväkuntoinen lapsi jaksaa opiskella paremmin kuin rapakuntoinen lapsi.

Göteborgin paikalliset urheiluseurat vastasivat liikunnan extratunneista. On vaikea uskoa, että Suomessa paikallisilla urheiluseuroilla olisi mahdollisuuksia irrottaa ohjaajia kouluihin kesken koulupäivän, koska urheiluseuratoiminta perustuu pääosin vapaaehtoistoimintaan. Ohjaajia ja valmentajia on muutenkin vaikea saada.

Liikunnanopetus kuuluu opettajille. Koulujen ja urheiluseurojen yhteistyötä pitää kyllä lisätä, tavoite on sama, lasten ja nuorten hyvinvointi. Koulujen kerhotoiminnan nivomista urheiluseuratoimintaan pitää kehittää.

Koulujen likunnanopetus on tapetilla muutenkin.

Helsingin koulujen tytöille ja pojille yhteisiä liikuntatunteja (HS 15.10.2014)

Opettajat saamassa vapaammat kädet liikuntatuntien suunnitteluun (HS 25.1.2014)

Koululiikunnan painopiste on siirtymästä urheilupainoitteitteisesta liikunnasta kuntoliikunnan suuntaan. Liikutaan yhdessä toisia tukien, ei toisia vastaan.

↧

Käsin kirjoittaminen parantaa oppimista

October 20, 2014, 9:28 am

≫ Next: Kirves ei ole juustohöylä

≪ Previous: Liikkumalla oppia päähän

Kaunokirjoitusta vuodelta 1941

Kuvana on 9-vuotiaan isäni Vidarin lähettämä joulupostikortti isoisälleni Bertilille sinne jonnekin. Nokkelimmat huomasivat Olympiarenkaat. Kisat piti järjestää Helsingissä v. 1940.

Vantaan, silloisen Helsingin maalaiskunnan, kaikkien aikojen suurin yleisurheilija on Taisto Mäki, Rekolan Paimenpoika. Mäki juoksi ensimmäisenä maailmassa kymppitonnin alle puolen tunnin. Hänellä oli myös 5000 metrin maailmanennätys.

Hän juoksi Rekolasta päivittäin töihin Katajanokalle (2 kertaa 23 km) rautapuntit jaloissaan. Kikan hän oli saanut mestarijuoksija Hannes Kolehmaisen isoveljiltä, jotka olivat juosseet ammattilaisina Amerikassa.

Taisto Mäki ei päässyt koskaan olympialaisiin, koska sota tuli väliin.

19.10. Keski-Uusimaa

Kaunokirjoitus saattaa siirtyä ajasta ikuisuuteen

Opetushallitus uudistaa parhaillaan perusopetuksen opetussuunnitelmaa ja leikkauslistalla saattaa olla kaunokirjoitus.

Äidinkielen opettajain liiton puheenjohtaja Susanna Huhdan mukaan liitolla on positiivinen kanta mahdollisuuteen.

– Kaunokirjoitus ei poistu opetusmahdollisuutena, vain velvoite opettaa se poistuu. Ytimessä on etenkin se, että kahden erilaisen käsialan opettaminen on ikään kuin hukkaan heitettyä aikaa. Kaunokirjoituksen opettamisen velvoituksen poistuessa jäisi aikaa muuhun.

Vastakkaista mieltä on keravalainen OAJ:n Uudenmaan alueyhdistyksen edustaja Pekka Juntunen.

– En kannata näin radikaalia uudistusta. Kaunolla on suuri merkitys esimerkiksi hienomotoriikan kehittymisessä. On surkeaa katseltavaa, kun kuudesluokkalainen kirjoittaa tikkukirjaimilla. Tekstaus ja kauno voivat hyvin olla rintarinnan.

Keski-Uusimaan otsikko on outo, koska kaunokirjoitus on siirtynyt historiaan jo ajat sitten.

Kouluissa on opetettu jo pitkään Uusia tyyppikirjaimia, ks. Kirjoituskirjaimet. Tavoitteena on ollut, että jokaiselle oppilaalle kehittyy sujuva ja selkeä, sidosteinen peruskäsiala, josta myöhemmin kehittyy oma persoonallinen käsiala.

En poistaisi nykyisiä kirjoituskirjaimia. Ne muistuttavat kovasti tekstauskirjaimia, mutta kirjainten sitominen toisiinsa estää sanojen hajoamisen epämääräisiksi kirjainjonoiksi.

Nykyisten kirjoituskirjainten pikkukirjaimet ovat muodoiltaan erinomaisia ja yksinkertaisia kirjoittaa. Poikkeus on pikku-q, jossa ei ole alapoikkiviivaa. Asia onneksi korjaantuu.

Ongelma on ollut kirjoituskirjainten isot kirjaimet, joissa on jäänteitä kaunokirjoituksesta. Olisin yksinkertaistanut isot alkukirjaimet siten, että ne muistuttaisivat isoja tikkukirjaimia ilman yhtään ylimääräistä koukeroa.

Nyt ei kannattaisi hosua. Viime vuosina on kohkattu liiankin kanssa.

Käsinkirjoitus vähenee – miten se vaikuttaa meihin? (Yle 17.1.2014)

Kohkataan, kohkataan (Properuskoulu 14.7.2014)

↧

Kirves ei ole juustohöylä

October 21, 2014, 1:32 am

≫ Next: Edu Cloud

≪ Previous: Käsin kirjoittaminen parantaa oppimista

http://fi.wikipedia.org/wiki/Kirves

21.10. HS / Pääkirjoitus

Koulu ei kelpaa vaaliteemaksi

Suomen rajojen sotilaallinen puolustus on tietysti tärkeää, mutta voitaisiinko välillä puhua muustakin kuin Natosta?

Vaikka henkisestä maanpuolustuksesta, johon kuuluu myös mallikas koulutus. Se ei koskaan yllä Suomessa vaaliteemaksi, kuten vaikka Ruotsissa.

Suomalaisnuoret toki menestyvät yhä esimerkiksi Pisa-testeissä loistavasti verrattuna naapurimaahan, jossa koulut on yksityistetty henkihieveriin eikä tasa-arvosta ole paljon jäljellä.

Suomi taas saa jatkuvasti kehuja, kuinka vähillä voimavaroilla päästään hyviin oppimistuloksiin. Mutta kuinka pitkälle tehostamisen voi viedä?

Koulua kurittavia leikkauspäätöksiä on tehty tällä vaalikaudella kahden miljardin euron edestä, ja lisää on tulossa.

Ensin juustohöylättiin, nyt pilkotaan kirveellä. Siinä on ajan koulusäästöjen henki.

Kirveen lyönnit ovat aina kohtalokkaita. Moni on lyönyt kirveellä polveensa, joku on puita pilkkoessaan katkonut sormiansa. Kun kirves kamahtaa kunnolla otsaan tai takaraivoon, henki lähtee, osui sitten kirveen terä tai hamara.

Kyllä koulutus kelpaa vaaliteemaksi siinä kuin Natokin.

Marjukka Liitenin pääkirjoitus on hyvä ja ajatuksia herättävä. Kannattaa lukea Liitenin kirjoitus kokonaisuudessaan.

Liiten kirjoittaa henkisestä maanpuolustuksesta.

Kaikki tietävät, mitä tapahtuu, kun sotamoraali pettää. Silloin korttitalo kaatuu ja hävitään koko sota.

Peruskoulu on suomalaisen yhteiskunnan kivijalka ja kruununjalokivi. Peruskoulu on maailman kustannustehokkain koulu, hyviä tuloksia saadaan aikaan pienemmällä rahalla kuin muualla.

Ihastelijoita tulee paikalle jopa kustannustehokkuuden auvosta Saksanmaalta:

Pisa-Schock in Finnland (Properuskoulu 4.10.2014)

Enkeliporsaan kouluteesit kiteytettynä löydät täältä:

Peruskoulu valtion harteille 3. (Properuskoulu 30.5.2014)

Jos ei nyt herätä eikä mitään tehdä, peruskoulun nakertajat pääsevät tavoitteeseensa.

Peruskoulun nakertajat toimivat kuin kirjanpainajan toukat. Ensin otetaan kohteeksi yksi kuusi, sitten toinen. Kohta on koko metsä nurin, jos mitään ei tehdä.

↧