Iltalehti 17.12.
Suomalaistutkimus karua luettevaa - köyhimpiä lapsia kiusataan
Lapsiperheiden väliset taloudelliset erot välittyvät suoraan lasten arkeen ja osaksi nykylapsuutta, paljastaa Kansaneläkelaitoksen tutkimusosaston tuore turkimus. Mm. viides- ja kahdeksasluokkalaisten haastatteluihin perustuvassa turkimuksessa tarkasteltiin taloudellista eriarvoisuutta lasten näkökulmasta.
Tutkimuksen tulokset ovat Kelan maanantaina lähettämän tiedotteen perusteella karua luettavaa.
- Taloudellinen samanarvoisuus voi olla ystävyyden mahdollistava tekijä, kun taas taloudellinen eriarvoisuus voi pahimmillaan johtaa syrjimiseen, ryhmästä ulos sulkemiseen ja kiusaamiseen, tiedotteessa kerrotaan.
Kiusaamisen kohteeksi voi lasten kuvausten perusteella joutua niin "rikas" kuin "köyhäkin" lapsi, mutta yleisesti ottaen lasten kokemusmaailmassa kiusatuksi joutuminen koskee nimenomaan niitä lapsia, joiden taloudelliset resurssit ovat selvästi muita heikommat.
Vaikka yllä oleva uutinen on karua luettavaa, uutisessa ei ole mitään uutta. Köyhiä lapsia on syrjitty aina.
Oli aika, jolloin Suomessa köyhiä lapsia syrjivät jopa opettajat.
Muistan hyvin omat kouluaikani. Elin 70-luvulla ns. leveälahkeisten farkkujen aikaa. Silloin ensimmäisen kerran huomasin pukeutumisen merkityksen suosion kannalta. Vanhamallisilla, sinänsä erinomaisilla pilli-Jameksilla ei ollut kouluun asiaa ilman, että halveksuttiin. Mini vogue -kampauksesta sai plussaa.
Markkinamiehet olivat ovelia jo silloin. Ensin suunniteltiin leveälahkeiset farkut v-leikkauksella, sitten u-leikkauksella, lopulta markkinoille tuli purjemallit. Auta armias, jos oppilaalla oli v-malli, kun kaikilla muilla oli jo u-mallin farkut. Piti olla muotietoinen vaikka väkisin.
70-luku oli ahdistavan yhdenmukaisuuden aikaa joka tasolla. Erilailla pukeutuvia tai ajattelevia nuoria katsottiin karsaasti. Piti olla tiedostava teiniliittonuori. Minä en ollut. Olen aina ollut jossain määrin konservatiivinen ihminen. Olin jo silloin ns. pohjoismainen demokraatti kuten nytkin. Silloin minua haukuttiin äärioikeistolaiseksi, nyt jotkut pitävät minua vasemmistolaisena. Maailma on muuttunut ympärilläni, liukunut oikealle puhurin lailla.
Opettajan on hyvin vaikea puuttua syrjivään kiusaamiseen.
Räikeät kiusaamiset näkyy, hiljaista syrjintää, dissaamista, ei aina edes havaita. Opettaja voi luulla, että oppilas on luontaisesti hiljainen ja syrjäänvetäytyvä. Luulen, että pukeutumisella on aina ollut tytöillä suurempi merkitys kuin pojilla. Jossain vaiheessa merkkivaatteet olivat pojilla ylettömän tärkeitä.
Nyt tavarat ovat tärkeitä.
Lapset vertailevat puhelimiaan tai muita vempaimiaan. Köyhä lapsi ei juuri pullistele. Koulun jälkeen mennään leikkimään mieluummin sellaisen lapsen kotiin, jossa on pelit ja vehkeet. Tavallisella puulätkämailalla ei enää kehtaa mennä jäälle pelailemaan, pitää olla kallis komposiittimaila.
Suomalaistutkimus karua luettevaa - köyhimpiä lapsia kiusataan
Lapsiperheiden väliset taloudelliset erot välittyvät suoraan lasten arkeen ja osaksi nykylapsuutta, paljastaa Kansaneläkelaitoksen tutkimusosaston tuore turkimus. Mm. viides- ja kahdeksasluokkalaisten haastatteluihin perustuvassa turkimuksessa tarkasteltiin taloudellista eriarvoisuutta lasten näkökulmasta.
Tutkimuksen tulokset ovat Kelan maanantaina lähettämän tiedotteen perusteella karua luettavaa.
- Taloudellinen samanarvoisuus voi olla ystävyyden mahdollistava tekijä, kun taas taloudellinen eriarvoisuus voi pahimmillaan johtaa syrjimiseen, ryhmästä ulos sulkemiseen ja kiusaamiseen, tiedotteessa kerrotaan.
Kiusaamisen kohteeksi voi lasten kuvausten perusteella joutua niin "rikas" kuin "köyhäkin" lapsi, mutta yleisesti ottaen lasten kokemusmaailmassa kiusatuksi joutuminen koskee nimenomaan niitä lapsia, joiden taloudelliset resurssit ovat selvästi muita heikommat.
Vaikka yllä oleva uutinen on karua luettavaa, uutisessa ei ole mitään uutta. Köyhiä lapsia on syrjitty aina.
Oli aika, jolloin Suomessa köyhiä lapsia syrjivät jopa opettajat.
Muistan hyvin omat kouluaikani. Elin 70-luvulla ns. leveälahkeisten farkkujen aikaa. Silloin ensimmäisen kerran huomasin pukeutumisen merkityksen suosion kannalta. Vanhamallisilla, sinänsä erinomaisilla pilli-Jameksilla ei ollut kouluun asiaa ilman, että halveksuttiin. Mini vogue -kampauksesta sai plussaa.
Markkinamiehet olivat ovelia jo silloin. Ensin suunniteltiin leveälahkeiset farkut v-leikkauksella, sitten u-leikkauksella, lopulta markkinoille tuli purjemallit. Auta armias, jos oppilaalla oli v-malli, kun kaikilla muilla oli jo u-mallin farkut. Piti olla muotietoinen vaikka väkisin.
70-luku oli ahdistavan yhdenmukaisuuden aikaa joka tasolla. Erilailla pukeutuvia tai ajattelevia nuoria katsottiin karsaasti. Piti olla tiedostava teiniliittonuori. Minä en ollut. Olen aina ollut jossain määrin konservatiivinen ihminen. Olin jo silloin ns. pohjoismainen demokraatti kuten nytkin. Silloin minua haukuttiin äärioikeistolaiseksi, nyt jotkut pitävät minua vasemmistolaisena. Maailma on muuttunut ympärilläni, liukunut oikealle puhurin lailla.
Opettajan on hyvin vaikea puuttua syrjivään kiusaamiseen.
Räikeät kiusaamiset näkyy, hiljaista syrjintää, dissaamista, ei aina edes havaita. Opettaja voi luulla, että oppilas on luontaisesti hiljainen ja syrjäänvetäytyvä. Luulen, että pukeutumisella on aina ollut tytöillä suurempi merkitys kuin pojilla. Jossain vaiheessa merkkivaatteet olivat pojilla ylettömän tärkeitä.
Nyt tavarat ovat tärkeitä.
Lapset vertailevat puhelimiaan tai muita vempaimiaan. Köyhä lapsi ei juuri pullistele. Koulun jälkeen mennään leikkimään mieluummin sellaisen lapsen kotiin, jossa on pelit ja vehkeet. Tavallisella puulätkämailalla ei enää kehtaa mennä jäälle pelailemaan, pitää olla kallis komposiittimaila.