Vaikka properuskoulu ei ole ammattiyhdistysblogi, Saarijärven ällöttävän kellokortti-a-go-gon takia kirjoitan nyt ammattijärjestöasiaa.
Entinen naapurini ja toverini, opinto-ohjaaja Timo Teikari kiteytti asian paremmin kuin kukaan muu:
"Opettajat ovat lullukkaväkeä."
90-luvulla hämmästyin aidosti, kun emme heti tehneet mitään, kun kemijärveläisiä opettajia lomautettiin vuosi vuoden jälkeen. Oli hyvin lähellä, että opettajia ei alettu kesälomauttaa. Muut pelastivat meidät silloin.
Jotkut asiat pitää estää heti alkuunsa ennen kuin niistä tulee kulkutauti.
Kemijärven tapaus kirvoitti monen kunnan ja kaupungin isien mieliä. 90-luvun lopussa myös vantaalaisia opettajia lomautettiin. Olin silloin yksinhuoltaja, elatusvelvollinen ja velallinen. Rahat elämiseen loppuivat.
Asuin silloin Kaivokselan koulun opettaja-asuntolassa. Piirsin puhelinluettelon kartalle asuntolasta kymmenen kilometriä laajan ympyrän. Ympyrään osui muutama koulu Helsingistä ja Espoosta. Lähin koulu oli Malminkartanon koulu Helsingistä. Soitin välittömästi koulun hienolle rehtorille Matti Waitiselle, joka nykyään on tohtorismies ja Helsingin pelastuskorkeakoulun rehtori:
"Hyvää päivää, olen Kai-Ari Lundell, 40-vuotias luokanopettaja, joka pitää luokkansa järjestyksessä. Kelpaako?"
"Kyllä kelpaa. Tule huomenna käymään ja hoidetaan homma."
"O.K. Nähdään huomenna."
Tein töitä Malminkartanon koulussa kaksi vuotta. Muutama vantaalainen lomautettu opettaja jäi sille tielleen. Minä palasin takaisin.
Kuinka sitten Saarijärven ällöttävä a-go-go hoidetaan pois päiväjärjestyksestä?
Asiallinen ehdotus:
Soitetaan paikalle Yle ja Hesari ja iltalehdistön edustajat ja sanotaan heille, että "nyt tehdään ammattijärjestöpolitiikkaa livenä".
Tungetaan samaan mustaan mersutaksiin OAJ:n puheenjohtaja Olli Luukkainen, vantaalainen luokanopettaja Kai-Ari Lundell ja helsinkiläinen luokanopettaja, aina sanavalmis toverini Jorma Penttinen. Kaikille puetaan päälle musta nahkatakki. Luukkainen saa istua protokollan mukaan etupenkillä, minulle ja Jormalle kelpaa takapenkkikin. Takapaksiin heitetään yksi suomalainen peruskirves.
Koko letka ajaa näyttävästi Saarijärvelle.
Lyödään kirveellä koulu kerrallaan kellokorttiautomaatit paskaksi. Luukkainen aloittaa. Kun hän väsyy, kirves luovutetaan minulle. Kun minä väsyn, kirves luovutetaan toveri Jormalle.
Joskus on otettava käyttöön järeät toimet.
