Pohdin ihan vakavasti alan vaihtoa. Tää erityisluokanopettajan homma on mennyt ihan järjettömäksi touhuksi.
En todellakaan tarkoita oppilaita (ovat ihania), vanhempia (yhteistyö on toimivaa) tai itse opettamista (sitä rakastan), vaan tätä loputonta paperien täyttämistä. Ihan kuin jo nykyisissä ei olisi tarpeeksi, lävähti uusi lomakeurakka. Ja kuten suurimmassa osassa edellisiäkään, tässä ei ole MITÄÄN JÄRKEÄ!
Lomakkeet eivät edistä koulutyötä millään lailla. Vanhemmat eivät niitä vaadi. Ne eivät auta oppilaitani millään muotoa. Ei muuta kuin istua tietokoneen ääreen. Eipä ole vapaa-ajan ongelmia!!!!
Itku meinaa tulla ja raivostuttaa.
Opetushallituksen ohjeet ovat selkeät.
Nykykoulun tukimahdollisuudet ovat rajalliset. Monta kertaa tuki annetaan vain paperilla.
Yritän konkretisoida.
Tuki annetaan portaittain, puhutaan kolmiportaisesta tuesta. Kolmiportainen tuki merkitsee sitä, että pidetään kokouksia ja täytetään sähköisiä papereita Wilman kautta.
Ensimmäinen vaihe on yleinen tuki. Toinen vaihe on tehostettu tuki. Käytännössä tukimuodot ovat samat. Eroa ei huomaa.
Kolmas vaihe on erityinen tuki, tehdään hallintopäätös. Oppilaalle tehdään HOJKS, henkilökohtainen opetuksen järjestämistä koskeva suunnitelma. Erityisopetuksen lisäksi oppilas saattaa tarvita esim. kuntouttavaa tai hoidollista tukea, joita on lähes mahdoton saada.
Sanotaan, että tukea on annettava heti, kun tuen tarve ilmenee. Kuntouttavaa tai hoidollista tukea ei saa.
Opettajat täyttelevät papereita, oppilas pyörii luokassa lähes entiseen malliin. Voidaan puhua julkisesta heitteillejätöstä.
Opettajat turhautuvat ja väsyvät.