Eilen: Kasvispihvejä ja perunamuusia
Kotimatkalla oli niin nälkä, että oli pakko pyöräillä kaupan kautta. Ostin kilon perinteisiä nakkeja, koska elimistöni huusi vatsan täytettä.
Tänään: Riisipuuroa ja mehukeittoa
Kotimatkalla oli pakko poiketa pitseriaan, koska elimistöni huusi vatsan täytettä.
Minä olen aikuinen mies, teen fyysisesti ajatellen kevyttä toimistotyötä. Mutta lapset ja nuoret kaipaavat ruokaa kasvuun, mutta myös oppimiseen. Tyhjällä vatsalla ei jaksa aina opiskella.
Kaksi päivää putkeen liian kevyttä ruokaa on aivan liian vähän, huolimatta siitä, että loppuvuotta kohden ruokamäärärahat hiipuvat.
Näin ei voi olla.
Pitää muistaa, että aivan kaikki lapset eivät saa kotoa riittävästi tai säännöllisesti ruokaa, mikä näkyy kouluissa maanantain koululounaiden menekkinä. Maanantaisin on hyvä olla tuhtia ruokaa niin, että sitä riittää.
Häpeän, kun leipä viedään pois koululaisten suusta.
Kun aloitin koulutieni v. 1962, tyypillisiä kouluruokia olivat mannapuuro ja makaroonivelli. Söin kyllä koululounaani mielelläni, koska en tiennyt paremmasta.
En halua, että kouluruuan suhteen palataan yli viisikymmentä vuotta taakse päin. 1960-luvun alussa Suomi oli vielä köyhä maa. Nyt olemme yksi maailman rikkaimmista maista.
Yhteiskunta, joka ei arvosta lapsiaan, on arvoton.