20.11. Savon Sanomat
Pahimmissa tapauksissa lasta rauhoittamaan tarvitaan monta aikuista ja kiinnipitotilanne voi jatkua toista tuntia, sanoo Kiuruveden Nivan koulun rehtori Minna Lilja. Nivan koulussa on alaluokkien lisäksi myös esikoulu. Pienimpien oppilaiden käytöshäiriöt alkoivat lisääntyä noin neljä vuotta sitten.
– Aikaisemmin aggressiivisesti käyttäytyviä lapsia oli satunnaisesti, sitten tilanne räjähti käsiin. Nyt on useita lapsia, jotka ovat toistuvasti väkivaltaisia.
Ilmiö ei ole vain kiuruvetinen. Psykologisen instituutin johtaja Raul Soisalo sanoo pienten lasten aggressiivisuuden lisääntyneen koko Suomessa.
– Suusanallinen ja fyysinen väkivalta ovat voimakkaampaa. Lapsi saattaa alkaa heti tekemään sellaista, mikä voi vahingoittaa toista vakavasti, Soisalo sanoo.
Tilanne on Suomessa osin jo niin vakava, että esikoululaisia on otettu osastohoitoon aggressiivisuuden takia.
Kiitän Kiuruveden Nivan koulun rehtoria, Minna Lilja on rohkea nainen. Yleensä rehtorit pitävät suunsa kiinni varjellakseen koulunsa mainetta.
Olen kerran nähnyt sivusta ns. holding-tilanteen (opettajien kouluslangimuoto houldaus).
Olin koulujen välisessä shakkiturnauksessa. Yhtäkkiä toimitsijapöytään pelmahti istumaan turnauksen ulkopuolinen pieni poika, ekaluokkalainen, joka alkoi repiä turnauspöytäkirjoja. Shakkiväki oli äimissään, mutta onneksi järjestävän koulun kaksi opettajaa tuli paikalle, jolloin pikkupoika sai rajun raivarin, potki, itki ja huusi. Koulun opettajat houldasivat taitavasti hänet ja veivät raivoavan pojan mennessään johonkin muuhun tilaan rauhoittumaan.
Houldaaminen vaatii ammattitaitoa, jota esim. minulla, tavallisella luokanopettajalla ei ole. En haluakaan sellaista ammattitaitoa, en halua houldata koskaan kenenkään lasta. Minä olen opettaja, jonka tehtävä on opettaa.
Olen todella tyytyväinen siitä, että luokassani on paraikaa parikymmentä iloista lasta, joista yksikään ei ole ns. aggressiivinen lapsi. Mutta joillakin opettajilla on. Heidän työnsä on taatusti henkisesti rankempaa kuin minun työni. Minä voin opettaa lapsia rauhassa, voin viedä heitä rauhassa opintoretkille tai leirikouluihin. Ei tarvitse pelätä.
Kotikaupungissani Vantaalla on tilastoitu jo jonkin aikaa kouluissa tapahtuneet uhka- ja vaaratilanteet. Sama ilmiö on näkynyt täälläkin kuin muualla Suomessa, lasten aggressiivisuus on jostain syystä lisääntynyt selvästi.
Välitunneille on ikävä mennä, tiedän opettajia, jotka pelkäävät välituntivalvontoja, koska koskaan ei tiedä, mitä pihalla oikein voi tapahtua. Vielä muutama vuosi sitten opettajat menivät välituntivalvontaan vihellellen vain. Nyt valvojien määrää on jouduttu lisäämään, kehotetaan, että valvojien pitäisi käyttää keltaisia huomioliivejä, joita minä en kehtaa laittaa päälleni.
Toivon hartaasti, että opettajien huoli otettaisiin vihdoinkin tosissaan ennen kuin jossain päin Suomea rasahtaa pahasti.
Kiuruvedellä väkivaltaiselle käytökselle ei ole löytynyt yhteistä nimittäjää, todetaan, että syitä voi olla useita.
Luettelen joitakin:
1. Rajattomuus
On koteja, joissa lapsille ei aseteta rajoja ollenkaan. Jo alkeelliseenkin kasvatukseen kuuluu rajojen antaminen, jotta lapsi oppii tietämään mitä saa tehdä. Aikuisen on joskus myös sanottava ei.
Ei lapsilta pidä vaatia mielipidettä asioissa, joista heillä ei tietoa ollenkaan.
Olen pari kertaa lähikaupassa nähnyt seuraavanlaisen tilanteen:
- Äiti kysyy lapselta: Mitä ruokaa haluat, että äiti tekee tänään? Käykö jauhelihakeitto?
- Lapsi huutaa: Emmä haluu aina keittoo!
- Äiti: Mitä sinä sitten haluat?
- Lapsi huutaa: Mä haluun maroonilaatikkoo!
- Äiti: Oikein kiva, tehdään sitten makaronilaatikkoa.
Äiti antoi siis periksi, vaikka hän on aikuinen ihminen. Hän antoi periksi viisivuotiaalle lapselle. Kun pikkuasioissa annetaan periksi, kohta joudutaan antamaan periksi myös isoissa asioissa. Sen jälkeen peli on pelattu.
Lapsille pitää antaa rakkautta, mutta myös rajoja.
Lapsille pitää antaa rakkautta, mutta myös rajoja.
2. Lapsen altistuminen sellaisille asioille, jotka eivät kuuluu lapsuuteen.
Annetaan lapsen katsoa tai pelata mitä vain. Ei välitetä elokuvien tai pelien ikärajoista ollenkaan.
Voi olla, että lapselle annetaan pädi kaksivuotiaana käteen, jotta lapsi on hiljaa. 6-vuotias lapsi saa pelata omassa huoneessaan mitä vaan ja kuinka kauan tahansa, riittää, että lapsi on hiljaa. 12-vuotias lapsi saa roikkua netissä missä vaan ja kuinka kauan tahansa.
Jotkut lapset saavat aivan liikaa audiovisuaalisia ärsykkeitä.
Kaikkia sellaisia asioita, joita jotkut lapset joutuvat näkemään tai kokemaan, en ilkeä tänne edes kirjoittaa.
3. Ei kielletä tai toruta, vaan aina puolustetaan omaa lasta.
Tapahtumat voivat saada alkunsa jo hiekkalaatikolla kuten itse nuorena isänä huomasin. Pieni lapsi heittää hiekkaa toisen naamalle tuosta vaan tai lyö hiekkalapiolla toista lasta päähän ilman syytä. Vieressä seisova isä tai äiti ei puutu tekoon millään tavalla, ei toru lastaan, ei edes vie lastaan pois paikalta. On vaan kuin ei mitään olisi tapahtunut.
Koulussa tyypillinen tilanne voi olla sellainen, että isä tai äiti puolustaa pahantekijälastaan. Ei uskota opettajaan, aikuisen sanaan, vaan uskotaan sokeasti omaa lasta.
4. Lapsen ei anneta leikkiä.
Terve leikki suojaa lasta aggressiivisuudelta. Moni isä ja äiti ohjaa liikaa lasten leikkejä, ei annetakaan lasten luoda omia leikkejä.
Kaikki lapset eivät saa koskaan istua vanhempansa sylissä ja kuunnella, kun isä tai äiti lukee satuja.
Kaikki lapset eivät saa koskaan istua vanhempansa sylissä ja kuunnella, kun isä tai äiti lukee satuja.
Hyvä, kun lapset saavat ulkoilla yksikseen pihamaalla saatika sitten kiipeillä puissa tai kallioilla. Pelätään hysteerisesti, että lapseen voi sattua.
Urheilukentät pölisevät tyhjyyttään. Vain ohjattu liikunta kelpaa jos sekään.
5. Lapselle siirretään aikuisen vastuita liian aikaisin tai lapsi itsenäistetään liian varhain.
Joskus kouluihin tulee lapsia, jotka joutuvat huolehtimaan vanhemmistaan. Lapset käyvät kaupassa ja tekevät ruokaa vanhempiensa puolesta. Lapset hoitavat pikkuveljeään tai - sisartaan vanhempiensa puolesta.
Jotkut vanhemmat voivat toteuttaa itseän niin vahvasti, että omat lapset tuppaavat unohtumaan.
Kannattaa todella lukea, mitä arvostettu lastenpsykiatri Jari Sinkkonen kertoo lapsen leikistä ja aggressiivisuudesta.
Lapsen aggressiivisuuden syitä voi olla paljon muitakin. Toivottavasti niitä syitä tutkitaan kaikin voimin.
Olisi hyvä, että päiväkotien, esikoulujen ja alakoulujen opettajien puheet otettaisiin vähitellen todesta. Tosin ylipäätään toivoisin, että opettajat edes puhuisivat asiasta, julkisuudessakin.
En ymmärrä, miten opettajien keskuuteen on luotu jonkinlainen pelon ilmapiiri. Asiat pidetään visusti opettajienhuoneiden sisällä. Toista oli, kun valmistuin opettajaksi v. 1980, opettajat olivat yhteiskunnallisesti hyvin aktiivisia ja avasivat suunsa silloin, kun oli tarve. Nyt ollaan lähes kaikesta hiljaa, ollaan hissukoita.
Aggressiivisia lapsia tulee koko ajan lisää kouluihin. Aggressiivisetkin lapset kasvavat. Holtittoman nuoren tai aikuisen arvaamaton väkivalta on todella vaarallista.
Sytytyslanka on aina vain lyhyempi.
Lisää miettimistä:
Pienten lastenväkivaltaisuuden lisääntyminen on suomalainen ilmiö.
– Media suoltaa joka paikasta väkivaltaa, seksuaalisuutta ja hyväksikäyttöä. Suomessa pelätään koskettamista, Soisalo sanoo. (Savon sanomat 20.11.)
Lisää miettimistä:
Pienten lastenväkivaltaisuuden lisääntyminen on suomalainen ilmiö.
– Media suoltaa joka paikasta väkivaltaa, seksuaalisuutta ja hyväksikäyttöä. Suomessa pelätään koskettamista, Soisalo sanoo. (Savon sanomat 20.11.)