23.10. Vantaan Sanomat
Vantaan kaupunki ei ole onnistunut hillitsemään oppilaiden opettajiin kohdistamaa väkivaltaa.
Viime vuonna sivistystoimessa tilastoitiin 676 henkilöstöön kohdistunutta uhka- ja väkivaltatilannetta, eli yli kolme tilannetta yhden koulupäivän aikana.
Väkivaltatilanteiden määrä on kasvanut jatkuvasti. Vuonna 2011 tilanteita oli 442, vuonna 2009 vain 217.
– Luvut eivät ole edes koko totuus, sillä tilanteita jää valitettavasti edelleen ilmoittamatta, sivistystoimen työsuojeluvaltuutettu Kari Kinnunentietää.
Valtaosa väkivaltatilanteista tapahtuu perusopetuksen puolella, etenkin alakouluissa. Viime vuonna vain 38 ilmoitusta tuli varhaiskasvatuksen puolelta.
Opettajien kokema väkivalta on entistä rajumpaa, kuten tönimistä, raapimista tai jopa lyömistä.
Joka kolmannessa tilanteessa käytetään lievää fyysistä väkivaltaa, joka tarkoittaa sitä, että oppilas käy jollain tavalla käsiksi opettajaan. Joka neljännessä tilanteessa käytetään kipua aiheuttavaa vakavaa fyysistä väkivaltaa. Vielä muutama vuosi sitten suurin osa väkivallasta oli kielellistä tai henkistä väkivaltaa.
Väkivaltatilanteiden lisääntymiseen vaikuttaa se, että tapauksista ilmoitetaan aina vain herkemmin.
– Lisäksi auktoriteettien arvostus on muuttunut ja lasten tunteiden hallinta heikentynyt, joka näkyy kouluissa.
Yksi vaiettu syy on Kinnusen mukaan lähikouluperiaate, jonka takia erityisoppilaat käyvät lähikouluaan.
– Se näkyy entistä enemmän myös tilastoissa.
Käytännössä väkivaltatilanteiden kitkeminen on hankalaa.
– Yleisopetuksessa on joukko lapsia, jotka eivät hallitse itseään. He tarvitsisivat pienemmän ryhmän ja enemmän aikuisia ympärilleen. Tällaisissa tapauksissa ainoa keino on tehdä pedagogisia järjestelyjä ja yhteistyötä sosiaali- ja terveystoimen kanssa.
Odotettu uutinen.
Kuten työsuojeluvaltuutettu Kari Kinnunen toteaa, yksi vaiettu syy on lähikouluperiaate, jonka takia erityisoppilaat käyvät lähikouluaan.
Opettajille tilanne ei ole yllätys. Koko ajan eri kouluista on tullut viestejä opettajiin kohdistuvan väkivallan lisääntymisestä. Opettajat tiesivät etukäteen, että näin tulee käymään.
Opettajat eivät tietenkään voi puhua asioista yksityiskohtaisesti julkisesti, koska meitä sitoo salassapitovelvollisuus. Mutta tilastot eivät valehtele, vaan ne kertovat karun totuuden.
Ei voi olla sattuma, kun siirryttiin lähikouluperiaatteeseen, että väkivaltatapaukset pompahtivat noin rajusti ylös.
Kaikille erityisoppilaille ei suuri luokka sovi. Jotkut erityisoppilaat vaativat ympärilleen tilaa ja rauhaa.
Vantaalla hajotettiin erityisopetuksen osaamiskeskuksia, erityiskouluja, joihin oli tarkoituksellisesti kasattu erityisopetuksen osaamista. Osaaminen, kuten myös erityisoppilaat, levitettiin ympäri Vantaata suuriin lähikouluihin kuin papin eväät.
Olen yhä sitä mieltä, että lähikouluperiaatteeseen siirtymistä ei ohjannut mikään muu kuin raha. Erityiskouluja lopettamalla säästettiin rahaa. Tavoite on aivan sama kuin nyt, kun lopetetaan pari lähikoulua, Hevoshaan ja Tuomelan koulut.
Lähikouluperiaatteen nykyrahoitukselle luvattiin kolme vuotta. Olemme nyt puolessa välissä. Pari vuotta sitten kysyin asiaa kahdesti, mitä tapahtuu kolmen vuoden jälkeen? Mitään vastausta en saanut, minkäälaisia takeita rahoituksen jatkumisesta edes nykytasolla ei tullut.
Opetus ei ole helppoheikkitoimintaa. Kunnollinen opetus maksaa, eikä kunnollista erityisopetusta saa halvalla.
Opetus on aina ennaltaehkäisevää toimintaa, erityisopetus eritoten.
Opetustoimen säästöt siirtyvät aina sosiaali- ja terveystoimen maksettaviksi. Se mitä nyt opetustoimessa säästetään, kumuloituu myöhemmin moninkertaisina sosiaali- ja terveystoimen menoina.
Vantaan opetustoimesta ei voi säästää enää yhtään mitään. Säästöt on säästetty ajat sitten.
On aivan selvää, jos Vantaalla opettajiin kohdistuva väkivalta on lisääntynyt, myös oppilaiden keskinäinen väkivalta on lisääntynyt. Esim. omassa koulussani olemme ennaltaehkäisevänä toimenpiteenä lisänneet tuntuvasti välituntivalvontaa.
On todettava, että vasta kaksi ensimmäistä alakouluikäluokkaa erityisoppilaita on siirretty lähikouluihin, eka- ja tokaluokkalaiset. Odottelemme vielä neljää ikäluokkaa, lopullinen määrä on siis kolminkertainen nykytilanteeseen verrattuna.
On ennakoitavissa, että lähikouluperiaatteen lisätuote, väkivalta, tulee lisääntymään merkittävästi. Se ei kolminkertaistu, vaan todennäköisesti se lisääntyy enemmän.
Tällä hetkelläkin tiedetään, että ilmoitetut väkivaltatapaukset ovat vain jäävuoren huippu. Aluksi opettaja jaksaa niitä ilmoituksia kyllä rustailla, mutta kun mitään apua ei tule, opettaja väsyy ilmoituslappusten kirjoittelemisiin.
Väsyy muutenkin.
On tehtävä kaksi välitöntä korjaavaa liikettä:
1. Lähikouluperiaate on purettava.
Vielä ei lopettettuja erityiskoulurakennuksia ole purettu, ne ovat ehjiä ja pystyssä. Suurin osa osaavista erityisopettajista on töissä edelleen Vantaalla.
2. On satsattava esikouluun ja alakoulun kolmelle ensimmäiselle luokalle.
Esikoulun ja alakoulun nivel on saatava entistä toimivammaksi.
Toimiva alkuopetus on ennaltaehkäisevää toimintaa parhaimmillaan. Pieni lapsi on innokas oppimaan ja vastaanottokykyinen.
Toimiva alkuopetus on ennaltaehkäisevää toimintaa parhaimmillaan. Pieni lapsi on innokas oppimaan ja vastaanottokykyinen.
Alkuopetuksen ryhmät on pidettävä pieninä vaikka hampaat irvessä. Sopiva maksimiryhmäkoko on sellaiset 18 oppilasta.
Menetetyt jakotunnit on palautettava. Opintien alussa esim. oppilaiden lukemisen taidot ovat aivan eri tasoilla, toiset lukevat kuin vettä vaan, kun toiset vasta opettelevat lukemisen alkeita. Silloin ryhmän jakaminen kahtia on valttia. Opettajalla on tehoaikaa yksittäiselle oppilaalle.
Lukutaito on opiskeluvoimaa.
Vantaalainen opetus on, että lähikouluperiaatteeseen voidaan siirtyä vain, jos siihen on varaa:
1. Luokkakoot on pidettävä erittäin pieninä.
2. Kun tavalliseen luokkaan inklusoidaan erityisoppilaita, mukaan on tultava yksi ammattitaitoinen erityisopettaja sekä yksi ammattitaitoinen koulunkäyntiavustaja.
Muuten voidaan puhua tarkoituksellisesta julkisesta heitteillejätöstä, joka tehdään säästöverukkeella.